Lisäystä kokoelmaan

Ah, miten... kekseliäs otsikko, mutta menkäämme suoraan asiaan. Viimeisen puolen vuoden aikana en ole päivitellyt pahemmin mihinkään uusia hankintojani, joten ajattelin tehdä tälläisen tiivistetyn tilannekatsauksen, kun sattuu olemaan vapaata aikaakin. Mikäs olisikaan parempi tapa lopettaa kulunut vuosi ja siirtyä uuteen. 

Olen oikeastaan vähän yllättynyt, miten aktiivinen olen ollut keräilijänä, vaikka muuhun ei ole ollut oikein aikaa ja jaksamista. Olen lähinnä hypistellyt ja hehkuttanut näitä tuotteita sitten vain yksinäni. Koska en itse tee arvosteluita muista kuin yksittäisistä suomijulkaisuista enkä näin ollen oikeastaan tuo mitenkään esiin hankkivani myös muita tuotteita kuin välillä näitä über harvinaisia ja kalliita oheistuotteita ajattelin vaihteeksi ottaa tähän mukaan ihan "tavallisetkin" viime aikojen hankinnat.

Meikällä on jokin kummallinen tapa ostella tälläisiä pieniä oheistuotteita ja myydä niitä sitten pois - ja katua myöhemmin. Näin kävi mm. paperimagneettien ja lasinalusten kanssa, joita molempia omistin muistaakseni isot täydet tai ainakin lähes täydet setit, sitten menetin mielenkiintoni ja nielen nyt harmini, koska ne eivät ole enää yhtä yleisiä ja helposti saatavia kuin silloin... No, pinssit ovatkin aikalailla yksi tälläinen tuote. Omistin näistä aikaisemmin vain yhden pinssin, jonka myin pois, joten sikäli menetys ei ollut suuri. Nyt sain kuitenkin kivasti vähän tappiota takaisin, koska sain ostettua setin GNG-pinssejä ja pari Yamato-pinssiä siinä samassa. Tämän setin ostin Huuto.netistä.

GNG-teekuppi! Olin itseasiassa tosi hämmentynyt, kun tajusin etten ollut esitellyt tätä näköjään blogissa vielä ollenkaan. Kyseessä on siis posliininen, kahvaton versio japanilaisesta 80-luvun teekupista, joita on nykyisin hyvin vaikea löytää mistään ja silloin niillä on yleensä hintaakin mukavasti. Tämä on ollut yksi pitkäaikaisemmista ja kaukaisimmista haaveistani kokoelmaani ja tykkään kovasti tästä 80-luvun kuvituksesta ja väreistä. Muki lähti mukaani Facebookin Ginga-kirpputorilta.

Sinisten GNG-figuurien armeijani on salakavalasti lisääntynyt figuuri figuurilta. Olin itseasiassa juuri menossa kotiin tatuoitiajan jälkeen, kun huomasin, että olin saanut keräilijätutultani vinkin eBayssa olevasta, hävyttömän edullisesta sinisestä Cross-figuurista, jonka hinta oli 22€ (normaalisti siniset figuurit ovat helposti sen 50€). Riensin siis kotiin ostamaan sen itselleni ja oltuani innoissani figun hyvästä hinnasta se tietysti kostautui, kun kyseinen figu jäikin tulliin ja sain pulittaa siitä hieman lisää. Mutta kaikesta huolimatta selvisin aika hyvällä hinnalla ja sain figuurin mukana kivan kapselinkin, vaikkei se ollutkaan Bandain alkuperäinen kapseli. 

Tällä hetkellä sinisistä figuureistani uupuu käsittääkseni enää Riki. En kuitenkaan pidä mitään kiirettä  sen kanssa tai ole edes varma hankinko sitä koskaan. 

Tässä ovat kaksi 2. sarjan Gin-figuuria, sekä 1. sarjan ruskea Gin alkuperäisellä pussilla ja laatikolla, jotka ostin hieman kuin ohimennen keräilytutultani. Alunperin yritin saada settiin myös mukaan valkoisen Ginin, mutta toinen henkilö oli ehtinyt ostaa sen, joten tyydyin näihin kahteen ja siihen toivoon, että löydän joskus vielä valkoisenkin, jotta saan täyden setin Gin-figuja. 

1. sarjan Gin-figuuria en meinannut ensin hankkia, mutta koska sain setin tosi edullisesti en voinut mitenkääm kieltäytyä. Hassua kyllä, tämä kyseinen figuuri oli itseasiassa sama, jota kuolasin japanilaisessa huutokaupassa aikaisemmin, mutta tyydyin sitten jäljelle jääneeseen Oliver-figuuriin. Ostin tämän figuurin sitten myöhemmin keräilijältä, joka oli ostanut sen huutokaupasta. Tämän myötä myin myös oman Oliver-figuurini pois, koska sain nyt viimein sen, mitä alunperin tavoittelinkin ja jätin myös itselleni Oliverin alkuperäisen boksin.

Viimeisimpiä mangaostoksiani eli uusimmat WEED-mangat (Ajatelkaa, että Weedistä on jäljellä enää kymmenen osaa, jestas), yksi Weedin uusintajulkaisuista, jossa oli extrana tarroja sekä kaksi ensimmäistä The Last Warsia.

The Last Warsista olen ollut todella innoissani viimeaikoina, mikä on tosi piristävää, koska Orionista en välittänyt oikeastaan ollenkaan eikä se herättänyt kiinnostustani. Nyt odottelen innolla jo kolmatta osaa ja lueskelen mielelläni aina uusimmat luvut muista Ginga-blogeista.

Viimeisenä tälläinen ylläriostos, jonka bongasin ohimennen japanilaisesta huutokaupasta eli pieni paketti GNG-mallikuvia, tarkemmin sanottuna pelkästään ihmisistä ja muista olevia jämiä, jotka eivät ilmeisesti kelvanneet muille. Koirathan ovat oheistuotteissa aina suositumpia Gingan kohdalla, ihmisiä käsittelevät oheistuotteet jäävät yleensä viimeisiksi tai eivät myy oikeastaan ollenkaan, kuten olen pistänyt merkille esimerkiksi animaatiokalvojen ja magneettien kohdalla.

Olin kuitenkin hyvin mielissäni tästä hankinnasta, sillä pidän GNG:n ihmishahmoista kovasti, sekä studiomateriaaleista yleensä. Puhumattakaan vaikeasti saatavista ja harvinaisista GNG-mallikuvista. 

Mallikuvissa on aina se ikävä seikka, että niiden aitous on lähestulkoon aina kysymysmerkki. Minulle on jo parikin kertaa siunaantunut arvottomia kopioita, mikä ei ole kovinkaan mukavaa. Näiden mallikuvien tapauksessa olen kuitenkin erittäin luottavainen niiden aitouteen paristakin eri syystä (kyseisiä asioita on listattu myös Kaksoissolan sivuilla): 

• Kyseessä on ihmishahmoja, jotka eivät ole suosittuja. 

Yleensä kopioiden seassa on myös suosittuja hahmoja.

• Myyjällä oli muitakin studiomateriaaleja myynnissä eri anime-sarjoista.

• Myyjä oli perehtynyt mallikuvien alkuperään ja osasi myyntiilmoituksessa kertoa niistä kattavasti.

• Paperi on oikeanlaista, eron huomaa selkeästi meidän käyttämäämme kopiopaperiin verrattuna.

Kun mallikuvat saapuivat minulle huomasin niistä myös seuraavat asiat, jotka olivat minulle tuttuja mm. Methpringin GNG-mallikuvapakettia tutkailemalla.

• Mallikuvissa on selkeitä käytönjälkiä tuotantoprosessista:

Taittuneita kulmia ja reunoja, ryppyjä , kellastumia, niitin jäljet, sekä mahdollisia tahroja ym.

Niitin jäljet paperin vasemmassa reunassa.

Ylhäällä aito mallikuva, alhaalla kopio. 

Huomaa väriero, meidän käyttämissämme kopiopapereissa 

sävy on selkeästi enemmän puhtaanvalkoinen tai hieman sinertävä. 

Lisäksi huomasin itse huomattavasti eroja painojäljessä, joka voi kuitenkin johtua monista syistä. Kyseessä voi olla yksinkertaisesti laadultaan huonompi kopio, riippuu siitä millä tälläisiä kopioidaan. Muste voi olla kuivempaa tai lopussa. Kyseessä voi olla kopiosta otettu kopio. Mallikuvassa voi olla luonnollista kulumista auringonvalosta tms.

Tässä setissä kuitenkin ero oli huikea omistamiini kopioihin, jälki oli paljon tarkempaa ja parempaa. 

Tälläisten asioiden lisäksi voin omasta kokemuksesta kertoa myös, että kopioiden kanssa kannattaa tarkkailla esimerkiksi puuttuvia elementtejä. Yhdessä kopiossani oli esimerkiksi kanjista lähtenyt yksi kirjain reunasta ja kuvaa oli korjailtu jälkikäteen niin, että sen huomasi selvästi. 

Lopuksi vielä muutamia lisäkuvia:

Tarina: Joululahjat

Toinen osa tarinoista, jotka on luotu yhdessä blogin lukijoiden kanssa. Heidän heittelemänsä adjektiivit on laitettu tarinaan annetussa järjestyksessä. Tämä tarina on puolestaan vähän lähempänä Joulu-teemaa.  

Toivottavasti pidätte~

_____________________________________ 

Joululahjat

Tulisella Weedillä oli huolia, sillä valoisa joulu kolkutti jo ovella eikä hänellä ollut lahjan lahjaa kylmille pennuilleen. Ylipäällikön äkkipikainen velvollisuus oli vienyt kaiken hänen huomionsa eikä hän ollut huomannut laisinkaan ajan kulumista. Weed oli tunnettu monista mutkikkaista taidoistaan, mutta jopa tälläinen tehtävä oli hänelle haasteellinen. Niinpä hän olikin päättänyt kysyä apua mahtavilta apureiltaan, jotka olivat aina valmiina auttamaan häntä. Weed pyysi puheilleen ystävänsä: aberrantin Rocketin, terävän Sasuken, kaksimielisen Jeromen ja seikkailunhaluisen Hiron.  Jokaisen oli määrä keksiä iso lahja yhdelle hänen pennuistaan.

Ensimmäisenä matkaan lähti Rocket, joka suunnisti keltaiseen kaupunkiin.
" Ihmisillä on idiootteja lahjoja vaikka kuinka paljon, kyllä niistä liikenee yksi karvaiselle Siriuksellekin!" Hän tuumi tutkaillessaan mitä mustempien liikkeiden ikkunoita. Lopulta hän iski katseensa mädäntyneeseen pehmonalleen, joka oli pian hänen matkassaan, kiitos hänen mielenkiintoisten jalkojensa. Perään törkeyksiä huutelevalla, haisevalla myyjällä ei ollut mahdollisuuttakaan häntä vastaan.

Sasuke puolestaan suuntasi lentävään metsään, sillä hän tiesi, että paras lahja tyhmälle Rigelille oli hölmö jänis. Sasuke ei kuitenkaan ollut kummoinen metsästäjä, joten jäniksen sijaan hän sai metsästettyä ainoastaan limaisen oravan.

Jerome oli varsin varma taidoistaan ja hän aikoi antaa  oikeudenmukaiselle Orionille kaikista märkiintyneimmän lahjan ikinä.  Hän aikoi antaa Orionille kuolaavia yksityistunteja taidoista, joita oli oppinut omassa lupsakassa koulutuksessaan. Niistä olisi varmasti apua kasvavalle päällikön pojalle.

Myös Hiro oli varsin selvillä siitä, mitä hassu Bellatrix kaipasi jouluksi. Miksei olisi? Tiesihän hän mitä kaikki leikkaavat naaraat kaipasivat eniten elämässään ja se oli outo, kiero uros rinnalleen. Niinpä Hiro aikoi antaa Bellalle lahjaksi odottamattoman Andyn.

Tyytyväisinä lahjoihinsa lullapulla nelikko palasi nopean ylipäällikkönsä luokse ja pelastivat joulun.

Seuraavana vuonna Weed kuitenkin aikoi hankkia lahjat itse.

Askarteluvinkkejä: HAMA-helmet

HAMA-helmet lienevät yksi tunnetuimmista askartelussa käytetyistä materiaaleista. Näistä erivärisistä helmistä saa vaikka mitä aikaan, kun ne asettelee alustalle ja silittää, jolloin helmet sulautuvat toisiinsa kiinni. HAMA-helmet ovat sellaisia, jotka muistan jo omasta lapsuudestani, kuten varmasti moni muukin. Siitä huolimatta en ole koskaan omistanut saatika käyttänyt näitä tuotteita, vaikka nyt huomasinkin, että nehän ovat varsin edullisia ja varsinkin esim. BR-leluilla on usein kampanjoita, joissa saa tarjoushintaan monta pussia helmiä.

Oma inspiraationi lähti käyntiin siitä, kun törmäsin netissä upeisiin pikselitaidetta mukaileviin teoksiin. Monissa toinen toistaan upeammissa teoksissa oli otettu huomioon myös valot ja varjot tuomaan teokseen kolmiulotteisuutta. Tämä olisi vaatinut kuitenkin usean sävyisiä helmiä enkä itse tee näitä mitenkään aktiivisesti, joten en kokenut tarpeelliseksi lähteä ostamaan samasta väristä eri sävyjä vaan tein omat versioni pelkistetympinä. Netistä löytyy rutkasti malleja tälläisille pikselitöille, joten mukailin melko vapaalla kädellä Ginga-hahmoja erilaisista koira- ja pokemon-aiheisista malleista. Omaan käyttööni tulivat myös Nintendo-aiheisia malleja mm. pelikonsolista ja ohjaimesta, sekä poképallosta.

HAMA-helmiin ei kauheasti ohjeistusta tarvita. Helmet asetetaan niille tarkoitetulle alustalle ja sitten ne silitetään silitysraudalla. Itse peitin helmet aina leivinpaperilla ja silitin työni molemmilta puolilta. Omia malleja voi suunnitella myös kätevästi ruutupaperia apuna käyttäen.

Tiikeriraidaton (osa 3, viimeinen osa)

TIIKERIRAIDATON

[Osa 3, viimeinen osa]

Akari nousi varovaisesti ylös, tuuhea valkea häntä heiluen innokkaasti puolelta toiselle. Sen omaksi onneksi valtava tanskandoggi ei ollut täysissä ruumiin voimissaan, muussa tapauksessa akita ei olisi varmaankaan selvinnyt välikohtauksesta vain muutamalla pintahaavalla. Valkeaturkkinen ei ehkä ollut koira pienimmästä päästä, mutta sen taistelutaidot olivat lähestulkoon olemattomat armottomilla kaduilla karaistunutta koiraa vastaan. Akari oli elänyt suojattua elämää hyvin monella tapaa.

Valkean akitan hämmästykseksi Chairo ei vaikuttanut yhtä innostuneelta jälleenkohtaamisesta. Varmistettuaan katukoirien olevan riittävän matkan päähän se loi pistävän katseen veljeensä, katseen josta heijastui samaan aikaan ärtymys, mutta myös pieni vivahde huolta. Jos Chairo ei olisi ehtinyt väliin, Akarille olisi voinut käydä huonosti. Kaupunki oli ehkä rauhallinen paikka suurimmaksi osaksi, mutta kylmä talvi ja ruoan vähyys ajoi niin kaduilla elävät kuin villitkin koirat, toisinaan jopa agressiivisiksi muita kohtaan. Piti taistella pysyäkseen hengissä, se oli jotain mitä Akari ei koskaan tulisi ymmärtämään.

”Sinun ei olisi pitänyt tulla. Mene kotiin.” Oli Chairon tyly tervehdys veljelleen. Ruskeaturkkinen kiersi hänet ja kääntyi lähteäkseen. Tämä ei mennyt ollenkaan niin kuin Akari oli veljensä jälleennäkemisen kuvitellut. Chairo ei ollut mielissään hänen näkemisestään. Veli halusi hänen lähtevän pois. Akari oli hämillään, tunteet myllersivät valkean akitan päässä tämän seuratessa veljeään katseellaan.

”Mutta minä halusin nähdä sinut. Olet ollut poissa niin kauan. Mikset sinä tule tervehtimään meitä? Etkö sinä välitä meistä enää?" Akarilla oli niin monia, monia kysymyksiä, joihin se olisi halunnut vastauksen heti. Ei, vaan tarvinnut vastauksen. Hän tiesi, että veljellä oli vastaukset hänen kysymyksiinsä, mutta kertomisen sijaan Chairo käänsi hänelle vain selkänsä ja lähti kävelemään poispäin. Akari ei sallinut sitä, Gin oli jo jättänyt heidät. Hän ei antaisi toisenkin veljensä vain kävellä pois. Valkeaturkkinen juoksi toisen eteen, pakottaen tämän pysähtymään.

”Älä käännä minulle selkääsi!” Akari paljasti hampaansa - se oli virhe. Chairo teki samoin ja päästi kurkustaan matalan murahduksen. Akarin ei ehkä ollut tarkoituksen aloittaa riitaa, mutta sen hän teki.

”Pois tieltä, Akari.” Chairon ääni oli yhtä aikaa sekä käskevä, että pyytävä. Hän toivoi asenteensa tekevän selväksi veljelleen, että hän oli tosissaan, mutta Akari oli tehnyt päätöksensä ja seisoi sen takana. Haastaen vaikka oman veljensä, jos saisi näin vain Chairon kuuntelemaan häntä ja vastaamaan hänelle. Mutta Chairo tiesi, etteivät hänen vastauksensa olleet sitä, mitä Akari halusi kuulla. Chairo yritti kertaalleen kiertää Akarin ohitse, mutta valkeaturkkinen nappasi hampaillaan kiinni veljensä kaulasta. Hänen ohitseen ei niin vain marssittu! Akari ei ehkä ollut tosissaan puremassa veljeään, mutta koska Chairon pyynnöt olivat menneet kuuroille korville, oli hänen pakko toimia. Kokeneelta metsästyskoiralta ei ollut vaikeaa kellistää heikompaa ja pienempää akitaa alleen, mutta se ei saanut valkeaturkkista irroittamaan otettaan. Ei vaikka Chairo miten riepotteli häntä ja joutui lopuksi puremaan ja raapimaan saadakseen veljensä irroittamaan kaulastaan. Kertaalleen pieksetty valkeaturkkinen jäi maahan makaamaan, sekä kivun ja uupumuksen, mutta myös lannistumisen takia. Kyyneleet valuivat pitkin Akarin poskia silkasta katkeruudesta. Se oli näky, joka pakotti Chairon viimein pysähtymään. Hän ei halunnut olla se, joka itketti veljeään. Ruskea akita nuoli lempeästi veljensä poskea tämän maatessa lamaantuneena aloillaan.

”Äiti on sairas, Chairo.” Akari kuiskasi painaessaan päänsä veljensä kaulan turkkiin, jota oli juuri äsken purrut. ”Mitä minä teen, jos äiti lähtee pois? Minä jään ihan yksin. En halua olla yksin.”

”Sinun pitää olla vahva, Akari.” Chairo kuiskasi painaessaan poskensa vasten veljensä päätä.

Chairo ei kieltänyt, etteikö hänen olisi käynyt sääliksi veljeään. Akari oli niin kovin riippuvainen muista. Mutta vain lopullinen ero saisi valkeaturkkisen ryhdistäytymään itsenäiseksi, pärjäämään omillaan. Niin Chairo ainakin toivoi. Tieto äidin lähestyvästä poismenosta sai palan takertumaan Chaironkin kurkkuun, mutta hänellä oli nyt oma, itsenäinen elämä toisaalla. Kaikkien aika oli joskus.

Auringon ensimmäiset säteet alkoivat vasta valaista horisonttia jossakin kaukaisuudessa Chairon saattaessa veljensä takaisin kotiin. Heidän tietään valaisi vain katulamppujen sumea valo. Missään ei kuulunut ääntä, oli kuin lumi olisi niellyt kaikki äänet ja jättänyt jälkeensä vain luonnottoman hiljaisuuden. Akari käpertyi takaisin takkatulen lämpimään läheisyyteen ja katseli ikkunan ohitse leijailevia lumihiutaleita, kunnes vaipui syvään uneen.

Chairo puolestaan katseli hetken ikkunan toiselta puolelta sisällä nukkuvaa veljeään ja äitiään ennenkuin käänsi selkänsä lapsuutenkotinsa lämmölle ja rakkaalle perheelleen.

Läheisen metsän reunamilla sitä odotti mustavalkea, luppakorvainen koira, joka tervehti häntä pienellä virnistyksellä.  "Joko sitä ollaan valmiita?"
Chairo nyökkäsi ja nosti toista suupieltään vinoon hymyyn vastaukseksi seuratessaan mustavalkeaa koiraa metsään. Hän ei malttanut tavata uutta johtajaansa, mutta Smithin mukaan tuo oli toisaalla hoitamassa tehtäviään juuri sillä hetkellä ja kestäisi jonkin aikaa ennenkuin johtaja ehtisi palata takaisin laumansa luokse Ōuun. Sitä odotellessa lauma ei pistänyt varmastikaan pahakseen saada joukkoonsa hyvän metsästäjän.

Chairo oli tehnyt päätöksensä jättää isännällisen elämänsä taakseen, Ginin ansiosta se ymmärsi millainen merkitys yksilöllä oli, kun ne kerättiin yhteen ajamaan kaikkien etua ja rakentamaan uutta tulevaisuutta. Smith näki vierellään kulkevassa koirassa nuoren Rikin, Chairosta huokui sama määrätietoisuus.

Se oli viimeinen kerta, kun Akari ja Chairo tapasivat toisensa.

Fanfic: Tiikeriraidaton (osa 2)

TIIKERIRAIDATON

[Osa 2]

Akari säpsähti hereille unesta sydän tiuhaan tahtiin hakaten. Sama uni oli toistunut jo pitkään, mutta tämä kerta oli erilainen. Hän oli tuskin edes vielä kunnolla hereillä syöksyessään ulos pakkaseen. Hän ei voinut odottaa aamuun, hänen oli pakko löytää Chairo. Nyt heti!

Lumi narskui tassujen alla, kun valkeaturkkinen alkoi viimein hidastaa tahtiaan. Pakkanen sai näkemään asiat paljon kirkkaammin - tai oikeastaan tajuamaan, ettei Akarilla ollut hajuakaan siitä missä päin Chairo oli. Hän oli nähnyt veljensä viimeksi nelisen vuotta sitten. Vai oliko siitä jo kauemmin? Hänen käsityksensä mukaan veli asui yhä kaupungissa.  Hän oli kuullut ainoastaan huhuja siitä, että Chairo oli nyt taitava metsästyskoira, joka tunnettiin hyvin metsästyspiireissä.

Akari ei ollut aikaisemmin ollut näin kaukana kotoa yksinään, mutta se ei saanut häntä kääntymään takaisin. Ilmassa ei ollut veljen tuttua hajua, vaikka valkea akita oli ehtinyt jo kaupunkiin. Ainoa ääni heräilevässä kaupungissa oli vähän väliä kuuluvat metalliset kolahdukset, jotka herättivät Akarin uteliaisuuden tämän kurkotellessa katsomaan läheiselle kujalle. Kaksi koiraa, toinen pienempi ja toinen isompi penkoivat jäteastiaa ruoan toivossa. Akari ei nähnyt niillä pantoja, mutta eivät kai metsässä asuvat villikoirat tulisi tänne asti hakemaan ruokaa? Nehän elivät luonnossa ja metsästivät omat ruokansa... kai?

"Anteeksi?" Valkeaturkkinen herätti kaksikon huomion varovaisella kysymyksellään, mutta ennenkuin akita ehti jatkaa, isompi koirista lähestyi häntä korvat luimussa ja hampaat paljastettuina. Akari puolestaan otti askeleen taaksepäin, osittain hämmennyksestä ja osittain siksi, että halusi näyttää ettei hän ollut uhkaamassa mitään tai ketään.
"Häivy." Heikossa katulampun valossa Akari hahmotti isomman koiran tummaksi, laihassa kunnossa olevaksi tanskandoggiksi.
"H-heeei, ei tässä mitään ongelmaa. Olisin vain-" Akari jatkoi hermostuneesti naurahtaen ja vaikeni samaisella sekunnilla, kun kuuli tanskandoggin murahtavan vaimeasti.
"Jos olet siinä vielä sekunnin päästä, teen sinusta rukkaset itselleni, mokoma lammas. Painu tiehesi siitä." Valkeaturkkisen kasvoilla kävi entistä hämmentyneempi ilme, kun se hitaasti jatkoi matkaansa kujan ohitse. Noiden parin sekunnin aikana sen sisällä kuohahti kuitenkin pieni harmitus. Ihmeelliset öykkärit, hänhän halusi vain kysyä apua!
"Toivottavasti tukehtuvat siihen, mitä ikinä roskiksesta löytävätkään."
... hän ei juuri puhunut ääneen, eihän? Pieni vilkaisu taakse osoitti luulot kuitenkin vääräksi.
"Mitä sanoit?! Nyt susta tulee turkis!"
Voi per-
Akari ei ollut ikinä ottanut jalkojaan alle niin nopeasti, mutta valitettavasti onni ei ollut hänen puolellaan tänään ja hyvin pian akita tunsi jalkojensa liukuvan lumen petollisesti peittämällä, jäisellä tiellä ja heti maahan mätkähtäessään isomman koiran hampaat iskivät kiinni sen niskaan ja riepottelivat valkoturkkista, joka puolestaan kiljui vähintäänkin kuin tapettava sika. Ainakin siihen asti, kun tappeluun liittyi kolmas osapuoli, joka Akarin yllätykseksi ei ollutkaan ison koiran pikkukaveri vaan joku ulkopuolinen, joka puski päällään tanskandoggin kauas ja murinallaan sai tämän perääntymään muutaman askeleen verran.

"Älä - koske - häneen!" Vieras murisi varoittavaan sävyyn, katse naulittuna isompaan koiraan. Vieraan koiran uhma sai tanskandoggin empimään hetkeksi. Se ei jäänyt hätiin tulleelta koiralta huomaamatta. "Otellakko haluat, iso kaveri? Muistatko miten viimeksi kävi?"
Tanskandoggi päästi suustaan turhautuneen murahduksen ja näytti punnitsevan vaihtoehtojaan hetken ennenkuin perääntyi kokonaan ja lähti kävelemään pois pienempi koira kannoillaan. Akari puolestaan ei ollut missään vaiheessa lakannut tuijottamasta ruskea-valkeaa akitaa, joka oli asettunut hänen eteensä suojelemaan häntä.
"Chairo!"

Fanfic: Tiikeriraidaton (osa 1)

Uskaltauduin viimein kirjoittamaan toisen Ginga-aiheisen lyhyen fanitarinani, joka kertoo tällä kertaa Ginin vähemmälle huomiolle jääneistä veljistä. Ginin veljille on luotu vaikka minkälaista historiaa alusta alkaen ja keksitty vaikka minkälaisia nimiä, joista tunnetuimmat lienevät Hiya-n ja Giyan, jotka olivat todellisuudessa vain pentujen päästämiä vingahduksia, kun Gohei löi niitä kepillä.

Ennen kaikkea yhdistän aina tälläiset asiat aina lapsuuden luovuuteen ja mielikuvituksen käyttöön, joka on ainakin omalla kohdallani tuntunut jääneen jonnekin vuosien mittaan, joten halusin myös palata takaisin niihin nostalgisiin aikoihin, jolloin Ginga-sarjojen sivuhahmoihinkin saatiin ihan uudenlaista näkökulmaa.

Pahoittelen jo etukäteen mahdollista ontuvuutta kirjoittamisessa, sillä olen ollut melko kauan pois pelistä kirjoittamisen kanssa. Motivaatio ja aika eivät myöskään valitettavasti ole puolellani tällä hetkellä, josta johtuen julkaisenkin tarinan osissa.

Pidemmittä puheitta, toivottavasti pidätte~

________________________________

TIIKERIRAIDATON

[Osa 1]

On kulunut kolme vuotta siitä, kun kauhua ympärilleen viljellyt hirviökarhu Akakabuto tuhottiin. Tarina rohkeista villikoirista, jotka vaaransivat henkensä jalon tavoitteen vuoksi jää elämään historiaan ikuisiksi ajoiksi ja kulkee sukupolvelta toiselle niin ihmisten kuin koirienkin tarinoissa. Pelko on väistynyt pois mielistämme ja voimme elää jälleen rauhassa ihan tavallista elämää. Hiihtokeskus ei ole pitkään aikaan ollut näin vilkas.

Vaikka kaikki näyttääkin olevan jälleen ennallaan ja kaikki ovat onnellisia… Daisuke ei ole. Hän ei ehkä sano sitä ääneen, mutta ehkä pieni osa hänestä toivoi Ginin palaavan takaisin, kun se kaikki olisi ohi. Hän ymmärtää kyllä, että Ginillä on nyt suuri vastuu villikoirien uutena johtajana, mutta mikään ei estä poikaa ikävöimästä parasta ystäväänsä. Pahinta on, että Gin ei ole mikään kadonnut kotikoira. Daisuke tietää, että hän on siellä. Miksei hän vain tule kotiin?

Mutta minä tiedän miksei hän tule. Kotiin palaaminen olisi liian vaikeaa, eikä vain sen takia ettei hän enää koskaan voisi tulla jäädäkseen. Hän tietää, että lähtiessään hänen pitäisi hyvästellä Daisuke ja meidät. Taas.

Akarin nenä painui vasten kylmää ikkunaa ja valkean akitan ilme mahtoi näyttää hölmöltä, sillä pari ikkunan ohitse kulkevista ihmisistä osoitti sitä nauraen. Akari oli säyseä olento, joka näytti paksussa turkissaan hieman pieneltä jääkarhulta. Karhukoiraksi siitä ei ollut, eikä se ollut liiemmin hyvä vahtikoirakaan, mutta seurakoirana se oli täydellinen. Akari oli pentueen ainoa, joka oli jäänyt emonsa huomiin ja se nautti olostaan tutussa ja turvallisessa ympäristössä, huomion keskipisteenä. Siitä ympäristöstä puuttui kuitenkin joku tärkeä eikä Akari voinut väittää ettei olisi tuntenut itseään yksinäiseksi. Ginin lähdön jälkeen hän oli kuollakseen pelännyt jäävänsä yksin ja oli lähes sairaalloisen takertunut veljeensä Chairoon.

Akarin maailma romahti sinä päivänä, kun Chairo haettiin pois.
 ________________________________

”Nämäkö ovat ne pennut, joita Takedan ukko ei huolinut?”

Vaikka Takedan vanha mies olikin tunnettu loistavista karhukoiristaan, ei kahden muun pennun valitsematta jättäminen tarkoittanut, että ne olivat täysin kelvottomia. Pelkkä tieto siitä, että pennut olivat Rikin oli omiaan herättämään kiinnostusta paikallisten metsästäjien osalta. Tarkkaavainen katse kävi läpi kahta emonsa vierelle käpertynyttä pentua ja lopulta käsi kurottautui niitä kohti. Valkeaturkkinen muisti yhä kovan kivun, jonka ukon kepillä lyöminen aiheutti ja se pakeni häntä koipien välissä emonsa taakse. Ruskea-valkoinen taas tuijotti tarkkaavaisena, mutta myös varautuneena kättä, joka lopulta nosti sen pois emonsa viereltä lähemmäs keski-ikäisen, lempeän metsästäjän syliin. Kun Akari uskaltautui seuraavan kerran katsomaan emonsa takaa, vei mies hänen veljensä mukanaan ulos ovesta.
”Sinusta tulee taitava metsästyskoira.”

”Minne setä vie veljen, äiti?” Akarin ääni oli täynnä hämmennystä, kun se pälyili vuoroin suljettua ovea ja emoaan - saamatta mitään vastausta. Ilme Fujin kasvoilla oli hillityn surullinen. Emon raskain tehtävä oli luopua pennuistaan. Hän ei voinut olla niiden kohtalon tiellä.
”Tuleeko veli takaisin?” Akari tönäisi emoaan pienesti etutassuillaan. Hän epäili ettei äiti kuullut, mitä hän kysyi. Samalla hänen äänessään oli jo pientä hermostuneisuutta tulevasta vastauksesta, jonka hän jo kai tahtomattaankin tiesi.
”Chairolla on nyt oma koti ja ihminen, Akari.” Fuji yritti kuulostaa lempeältä ja rohkaisevalta, mutta ei voinut välttää pientä värinää äänessään. Tämä muistutti häntä Ginistä, joka hänen oli täytynyt hyvästellä ensimmäisenä.

”Mutta veljen koti on täällä.”

Tarina: Ginin ärhäkäs päätös

Seuraa joulukalenteria täältä!

Ensimmäinen luukku tarjoaa teille hieman erilaisen version herkästä 

kohtauksesta, jossa Gin ja John ovat lähteneet villikoirien luota. 

Tämä tarina on siitä erikoinen, että siihen pääsivät vaikuttamaan myös blogin lukijat heittelemällä Hopeatiikerin Facebook-sivun puolella mitä ihmeellisempiä adjektiiveja. Adjektiivit on otettu siinä järjestyksessä kuin ne on laitettu. Mikäli ehdottamiasi adjektiivejä ei löydy, älkää huoliko. Toinen tarina tulee myöhemmin.

Toivottavasti nautitte~

Ginin ärhäkäs päätös

Luotaantyöntävässä aamussa kaksi häiriintynyttä koiraa juoksee kohti kylää. Ne ovat juuri tavanneet nenäkkään villikoiralauman ja Gin on palaamassa hyvästelemään kuumaa perhettään.

”Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka monta niljakasta koiraa he saavat kokoon, karhuja vastaan täytyy käyttää kivääriä. Älä palaa villikoirien luo!” John yrittää puhua järkeä hullunkuriselle pennulle. Ginin voimakas tahto on kuitenkin janoinen eivätkä Johnin sanat saa häntä kääntämään laiskaa päätään.

”En ole aivan samaa mieltä John.” Gin vastaa ovelasti.
”Uskotko siihen tappavaan koiraan, jonka sanoit olevan sinun isäsi?” John kysyy hivenen ivaa äänessään ja Gin vastaa haasteeseen painavasti.
”Tiedän, että se on minun sykkivä isäni.”
”Usko mitä haluat, mutta vain heikot hakeutuvat lauman turviin.” John murahtaa tasapainottomasti. Hän on kokenut ja villi - hän tietää mistä puhuu! Tuo rasittava pentu vain tuhlaa aikaansa. ”Se johtaja on siitä erinomainen esimerkki.”
Johnin sanat kolahtavat Giniin, mutta eivät toivotusti. Johnilla on ehkä omat sähköistävät mielipiteensä, mutta niin on hänelläkin.

”Nyt saa riittää John!” Gin pysähtyy tuijottaen Johnia hopsumaisesti samaan aikaan, kun saksanpaimenkoira hidastaa vauhtiaan ja jää katsomaan Giniä kömpelösti.
”Häh?”

Pienen hetken tulee täysin hiljaista. Johnin vakava katse kohtaa Ginin katseen ja hetken he vain tuijottavat tarkkaavaisesti toisiaan. Viimein John kuitenkin kääntää katseensa pois huojuvasti.

”Silmät ovat kyllä… en tiedä. Silmissä…”
”Mitä minun mysteerisistä silmistäni?”
”Niissä on jotakin nättiä, mikä tekee vaikutuksen minuunkin, vaikka olet vasta kiihkeä pentu.”

”…John?” Gin kysyy lorisevasti.
”Pidä huolta itsestäsi.” John vastaa höpisevästi.
”Samoin. Ja huolehdithan valtavasta Daisukesta myös?” Gin pyytää paljastavasti. Johnin kasvoilla käy suuri ilme, jota Gin ei osaa tulkita. John kääntyy mennäkseen, mutta luo vielä Giniin viimeisen tärähtäneen katseen, johon Gin vastaa ratkeavasti. Hetkessä ystävällinen John on poissa ja Ginin matka vie kohti hänen kotiaan vielä viimeisen kerran.

Anju & sankarikoira Jiroomaru

Teksti sisältää rutkasti spoilereita!

Hopeatiikeri on kokenut melkoista hiljaiseloa lähiaikoina sekä työni, että joulukalenterin valmistelemisen takia, mutta tässäpä sellainen suomijulkaisu, jonka lukemista olen odottanut niin kovasti ettei sitä vain mitenkään voinut jättää joulukalenteria varten odottelemaan. Kyseessä on siis Yoshihiro Takahashin lyhyttarina, joka liittyy myös Gingaan, joskin pääpaino on vahvasti itse tarinassa. Alkuperäiseltä nimeltään Ginga Densetsu: Anju to Jirōmaru (銀牙伝説 杏樹と次郎丸) on Takahashin uudempaa tuotantoa, joka julkaistiin japaninkielisenä pokkarina 2011 ja nyt saimme sen myös suomeksi perjantaina 27.11. Pokkari on myynnissä lehtipisteissä tutusti muun mangan tapaan.

Koska tämä on Takahashilta vähän vähemmän tunnettu tarina ja pääsin oikeastaan itsekin vasta suomennoksen myötä kiinni juoneen ajattelin kertoa mistä tässä on kyse:

Tarina keskittyy pääosin nuoreen orpotyttöön, Anjuun, jonka tarina on vähintäänkin surullinen. Anjun perhe kuolee ilmeisimmin auto-onnettomuudessa (korjatkaa, jos olen väärässä?) ja hän päätyy asumaan sedälleen, joka näkee tytön vain riesana ja kohtelee tätä hyvin huonosti. 

Eräänä päivänä Anjun isoisä tulee hakemaan hänet pois ja huolehtii Anjusta siitä lähtien. Anjun isoisä, Sawamura Yoshito, on itsepäinen ja hieman erakoitunut metsästäjä, mutta myös isosydäminen mies, jonka luona Anju on onnellinen ja iloinen. Isoisällä on Yuki-niminen karhukoira, jonka kerrotaan olevan Rikin lapsenlapsi ja Weedin serkku. Yukilla on myös neljä pentua: Taroomaru, Jiroomaru, Koyuki ja Saburoomaru. 

Onnea ei kuitenkaan kestä kauaa, kun alkaa tapahtumien alamäki. Anjun isoisä kuolee pudotessaan kalliolta ja samassa rytäkässä painavan kiven alle jäänyt Yuki ja joutuu katkaisemaan oman jalkansa viedäkseen viestin kuolleesta isännästään Anjulle ja pennuilleen. Tämän jälkeen myös Yuki menehtyy. Anjun isoisä haudataan ja hän joutuu jälleen setänsä luokse, mutta karkaa pian kaupunkiin, jossa hänen mukava tätinsä asuu. Anjun löytäessä perille hän tapaa tätinsä, joka ei kuitenkaan uskalla ottaa Anjua luokseen väkivaltaisen miehensä takia. Niinpä hän yrittää auttaa Anjua muilla tavoilla ja ottaa yhteyttä toiseen veljeensä.





Afrikasta juuri Japaniin palannut Anjun toinen setä saa selville, että Isoisällä on kultakätkö piilossa Anjun opintoja varten ja heidän lähtiessä etsimään sitä, myös Anjun ilkeä ja ahne setä pääsee aarteen jäljille ja saapuu paikalle vaatimaan kultaa itselleen. Hän uhkaa veljeään ja Anjua aseella ja ampuu. Sedän suojellessa Anjua osumalta Jiroomaru hyppää luodin eteen ja kuolee vammoihinsa, toteuttaen kuitenkin emonsa viimeisen toiveen suojella Anjua. Tämän jälkeen tulee aikahyppy, Anju on jo aikuinen ja hän aloittaa lääkärinä Jiroomarun sairaalassa, jonka etupihaa koristaa Jiroomarun kunniaksi pystytetty patsas.

Omistin tämän mangan joskus muutama vuosi sitten japaniksi, mutta myin sen pois. Lukiessani sitä omalla äidinkielelläni ymmärsin nyt viimeinkin koko tarinan enkä ole aikaisemmin tajunnut miten tuhottoman surullinen se on. Takahashi on tämän tarinan kanssa todellakin onnistunut sen kanssa, miltä asiat näyttävät lapsen perspektiivistä. Anju on todella sinisilmäinen ja naiivi hahmo, jota on vaikea olla säälimättä. Lisäksi tarina käsittelee karulla tavalla perheväkivaltaa, niin fyysistä kuin henkistäkin. Tarina on todella synkkä ja myönnän, että sitä lukiessa oli pitkästä aikaa kyyneleet silmissä jonkun sarjakuvan takia. Erityisesti sivut 74-89 ovat raskaita lukea. Anjun suru ja läheisen kuoleman ymmärtäminen on loistavasti toteutettu. Hyvä sarjakuva on aina ollut minulle sitä, että tarinan voi paitsi lukea, myös tuntea. Hyvään tarinaan eläytyy.

Vaikka Ginga-sarjoissa on totuttu raakuuteen ja siihen, että hahmoja kuolee paljon, siihen ei jotenkin turru ja sen huomaa tästä loistavasti. Pennun kuolema vaikuttaa jotenkin todella dramaattiselta ja radikaalilta lopetukselta tarinalle. Edes lyhyt onnellinen loppu tarinalle ei jotenkin lievitä sitä.

Anju & sankarikoira Jiroomaru on rehellisesti sanottuna yksi mielestäni parhaimpia Takahashin lyhyttarinoita. Täytyy myös esittää hatunnosto upealle suomennokselle ja komealle suomikannelle. Kuten aina, olen tälläkin kertaa enemmän kuin iloinen siitä, että tähänkin pokkariin otettiin värisivut mukaan. Ne näyttävät aivan mielettömän hienoilta.

Ginga-toiminta Suomessa

Törmään silloin tällöin netissä suomalaisiin faneihin, jotka kertovat olevansa melko yksin fanituksensa kanssa, sillä lähipiiristä ei löydy muita faneja. Niinpä sarjaa ja siihen liittyviä asioita puidaan paljon esimerkiksi netissä foorumeilla ja sosiaalisessa mediassa muiden sarjan fanien kanssa. Ginga-toimintaa on kuitenkin myös netin ulkopuolella Suomessa, miten ja missä se siis esiintyy? Nappasinkin haastateltavakseni yhden aktiivisista faneista, joka on ollut mukana järjestämässä jos jonkinlaista Ginga-toimintaa Suomessa. Tekstissä esiintyvät kuvat sain tätä blogitekstiä varten käyttööni.

_________________________________________________

Vastaajana Hanna "Äffä" Mäkinen, Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n aktiivijäsen ja Gingaconin pääjärjestäjä. Mukana Weed-musikaalissa näyttelijänä, treenivastaavana ja lavastetiimin vetäjänä, sekä koreografioifen apulaissuunnittelijana. Toiminut aikaisemmin Suomen Hopeanuoli-fanit ry:ssä sihteerinä, rahastonhoitajana ja toimintaorganisaattorina.

- Kun puhutaan Ginga-toiminnasta Suomessa heti ensimmäisenä mieleen tulee paljon huomiota kerännyt Suomen Hopeanuoli-fanit ry, jota oletkin ollut mukana perustamassa. Milloin ja miksi yhdistys on perustettu ja kuinka aktiivinen se on  tänä päivänä?

Yhdistyksen nettisivut löytyvät osoitteesta www.hopeanuolifanit.fi

Yhdistys perustettiin tammikuussa 2012 Hopeanuoli-fanitoiminnan toteuttamiseksi järjestäytyneemmin. Tätä ennen oli ollut paljon fanitapaamisia, kimppapaitaprojekteja ja kaikenlaista muuta hauskaa. Me perustamisessa mukana olleet halusimme  mahdollisuuden kehittää tuota toimintaa ja yhdistys tarjosi hyvät mahdollisuudet toteuttaa sitä organisoidusti ja laillisissa puitteissa.

Yhdistys on tällä hetkellä aktiivinen ja eloisa, mitä tulee Hopeanuoli-aiheisen tapahtumaohjelman järjestämiseen, jäsenlehden ja muiden yhteisprojektien tekoon (suunnitteilla on muunmuassa keräilykortteja) ja toiminnan kehittämiseen.  Ginga-kerhot ja miittien pito on vähän harvemmassa, jatkuvasti tarvittaisiinkin innokasta porukkaa toimimaan yhdistysaktiiveina ja järjestämään Ginga-faneille miittejä eri puolilla Suomea. Muutamia miittejä on tänäkin vuonna pidetty,  esimerkiksi Tampereella ja Jyväskylässä.

Yhdistys Padasjoen Sahtimarkkinoilta

- Yhdistys on ollut paljon mukana erilaisissa tapahtumissa. Millaista toimintaa on ollut mukana yhdistyksen puolelta tapahtumissa ja millaista vastaanottoa se on saanut kävijöiltä?

Yleensä pyrimme tarjoamaan tapahtumalle Ginga Roomin, mikäli sellaiselle tilat löytyy. GR on eräänlainen Hopeanuoli-teemahuone, jossa voi esimerkiksi lukea Hopeanuoli-mangaa Ginga-kirjastossa, piirrellä koiria ja muuta hauskaa  piirtopajassa, tehdä häntiä, koirankorvia, huovuttaa Ginga-hahmoja, osallistua Ginga-kilpailuihin (esim. tieto- ja piirustuskilpailut) ja tietenkin tavata toisia Ginga-faneja, hengailla, viettää mukavaa aikaa ja tutustua Hopeanuoli- faniyhdistyksen toimintaan. Ginga Roomia kehitetään jatkuvasti ja tulevaisuudessa se voisi toimia eräänlaisena miittihuoneena, jossa on valmista tekemistä erilaisille miittiporukoille. Tässä olemme toki riippuvaisia siitä, mitä mikin  tapahtuma ohjelmakseen toivoo.

Pyrimme saamaan coneihin myös yhdistyksemme infopöydän, jonka näkyvin osa on puinen, nykyisin led-valoin valaistu, alkujaan Vaneri-nimimerkillä liikkuvan Ginga-fanin käsialaa oleva Hopeanuoli-onnenpyörä. Pyörän pyöritys maksaa 2-3 euroa riippuen palkinnoista ja sen tuotot menevät yhdistyksemme toimintaan samoin kuin jäsenmaksut. (Suurin kustannuserä on kerran vuodessa ilmestyvä värillinen yli 40-sivuinen jäsenlehtemme Tähdenlento, jonka painokulut ovat vaihdelleet  kolmestasadasta eurosta tuhanteen euroon. Muita menoja ovat esimerkiksi pankkikulut, materiaalimaksut, jäsenkorttien painatus ja muiden kannatustuotteiden teettäminen.)

Usein pöytä sijaitsee Ginga Roomin yhteydessä.

Monissa tapahtumissa olemme pitäneet myös erilaisia Hopeanuoli-paneeleita, kilpailuja ja show-muotoisia ohjelmia, joihin yleisö on päässyt mukaan. Olen itse ollut aika usein panelistina ja juontajana (uudet innokkaat ovat muuten aina  lämpimästi tervetulleita pitämään yhdistyksen ohjelmaa!) ja kanssani lavalla on ollut niin muita yhdistysaktiiveja kuin pörröisiä Ginga-hahmojakin. Taannoisessa Tampere kupliissa 2012 järjestimme myös koiran piirtoa elävästä mallista ja  tuolloin oma koirani oli mukana lavalla. Paneelitarjontamme on ollut vuosien varrella aika monimuotoista, koska Gingasta saa paljon jutunjuurta aikaiseksi. Esimerkkinä nyt viime Kosuconissa ollut puheenjohtajamme Ville Karvosen Ginga-turistina Japanissa -paneeli.  Pitämissämme kilpailunumeroissa yleisön joukosta valitut ovat päässeet kisaamaan yhdessä Ginga-hahmojen kanssa erilaisissa hopeanuolimaisissa tehtävissä ja saaneet jonkin kivan Hopsu-aiheisen palkinnon.

Koen, että Ginga-ohjelma kiinnostaa conikävijöitä ja yleensä paneeleissa riittää katsojia ja Ginga Roomissa kävijöitä. Kovinkaan paljoa negatiivista palautetta ei ole ainakaan minun korviini kantautunut. Aktiivien kesken käydään jokaisen  conin jälkeen palautekeskustelua foorumilla ja pyritään parantamaan, jotta toiminta olisi hyvällä mallilla ja aktiivien olisi sitä mukavaa olla järjestämässä. Rakentavaa palautetta otamme toki mieluusti vastaan - sitä voi lähettää esimerkiksi Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n sivujen vieraskirjaan tai laittamalla sähköpostia yhdistyksemme sihteerille. Yhdistystä ja sen toimintaa pyritään kehittämään saadun palautteen perusteella.

- Mitä eroa on olla yhdistyksessä aktiivijäsen ja tavallinen jäsen? Pystyvätkö tavalliset jäsenet vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan?

Kuka tahansa tavallinen jäsen voi halutessaan ilmoittautua aktiivijäseneksi, eikä se erikseen maksa mitään tai velvoita mihinkään. Käytännössä aktiivijäsenyys tarkoittaa sitä, että pääsee yhdistyksen foorumissa näkemään aktiiveille  tarkoitetut osiot, joissa suunnitellaan ohjelmasisältöä eri tapahtumiin, jäsenlehteä, yhdistyksen verkkosivuja, sosiaalista mediaa, jne. Osiot ovat näkyvissä vain niille, jotka ovat ilmoittaneet haluavansa aktiiveiksi, jottei lopuilta  pilaantuisi yllätys sen suhteen, mitä tulevat jäsenlehdet sisältävät tai mitä joissakin ohjelmissa tapahtuu.

Eli tavallisena jäsenenä on osa kohderyhmää, jolle aktiivijäsenet järjestävät toimintaa. Aktiivina pääsee juurikin vaikuttamaan yhdistyksen juttuihin, eikä kellään aktiivilla ole pakkoa osallistua mihinkään, mihin ei itse ilmoittaudu  mukaan. Velvollisuudet on toki hyvä hoitaa, jos on sellaisia itselleen ottanut.

Yhdistyksen foorumilla on myös kaikille jäsenille avoin yhdistystä koskeva board, jossa voi seurata esimerkiksi yhdistyksen tilitapahtumia, pääsee näkemään  kokousten pöytäkirjat, voi ehdottaa ja ilmoittautua mukaan miitteihin ja Ginga-kerhoihin, sekä yleensä keskustella yhdistyksestä ja sen erilaisista projekteista. Näin ollen tavallisenakin jäsenenä on vaikuttamismahdollisuus ja toiminta  on kaikille jäsenille mahdollisimman avointa. Taloudenhoitaja päivittää aktiivisesti Varainhallinta-topicia, jolloin jokainen jäsen voi seurata ja kommentoida yhdistyksen rahaliikennettä, oli aktiivi tai ei.

Faniyhdistyksen toiminta pyritään pitämään mahdollisimman avoimena ja demokraattisena.

Yhdistyksen syys- ja kevätkokous ovat myös kaikille jäsenille avoimia. Jokainen jäsenmaksun maksanut on oikeutettu ottamaan osaa kokoukseen. Myös hallitukseen voi pyrkiä - tavalliseksi jäseneksi 12 vuotta täyttäneet,  nimenkirjoitusoikeudellisiin tehtäviin (puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, taloduenhoitaja) edellytetään täysi-ikäisyyttä jo ihan lakiteknisistä syistä.

Toiminnassamme painotetaan tasapuolisuutta ja nuoremmillekin jäsenille on pyritty tarjoamaan mahdollisuus  olla mukana vaikuttamassa. Tästä on hyviä kokemuksia, nuorten jäsenten keskuudesta löytyy fiksua ja aktiivista porukkaa. Ja heidän pyöritettäväkseenhän tämä yhdistys jää, kun me vanhat pierut jonain päivänä väsähdämme. Yhdistyksen jatkuvuuden kannalta pidän itse tärkeänä ottaa nuoret mukaan. Ja myös varttuneemmat uudet kasvot freeseine ajatuksineen ja kehittämisideoineen. Homma väsyy nopeasti kasaan, jos kaikki on vuodesta toiseen samojen ihmisten harteilla.

Ryhmäkuva Weed-musikaalilaisista

Weed-musikaalin treenit

- Olet Suomen Ginga-toiminnan saralla aktiivinen tekijä ja olet myös suunnittelemassa Hopeanuoli!musikaalin innoittamaa Weed-musikaalia. Kertoisitko tästä projektista hieman lisää?

Alkuun lienee hyvä mainita, että tekijäporukka on eri kuin Hopenauoli!musikaalilla. Heidän kanssaan on kuitenkin oltu yhteyksissä asian tiimoilta hyvässä hengessä ja kyseinen porukkahan työtää tällä hetkellä Valitsen sinut! -nimistä Pokemon-musikaalia.

Weed-projekti on ollut nyt käynnissä päälle pari vuotta. Alkujaan sen alulle laittaneet henkilöt jättäytyivät pois ja projekti on elänyt ja kehittynyt lähtöasemistaan. Meitä tuli muutamia Hopeanuoli-yhdistyksessäkin aktiivisia  toimijoita mukaan ja projektia lähdettiin kehittämään realistisempaan ja toteuttamiskelpoisempaan suuntaan. Luotiin foorumia, pidettiin suunnittelukokousta ja valitsimme Antti Kalevan projektipäälliköksi vetämään hommaa eteenpäin. Järjestettiin koe-esiintymisiä, joissa käyneistä osa on  jättäytynyt pois ja haasteena on ollut löytää tarpeeksi näyttelijöitä. Pääasiassa Tiia Monosen tekemä käsikirjoitus valmistui lopulliseen muotoonsa nyt tänä syksynä, olemme saaneet hyvän 20-henkisen porukan kasaan ja meillä on nyt lopullinen treeniaikataulu tiedossa.  Weed-musikaalia tullaan esittämään keväällä/kesällä 2016. Tarkempia tietoja näytöksestä en valitettavasti voi tässä kohtaa paljastaa.

Etsimme yhä muutamaa oleellisen tärkeää jäsentä tiimiimme taustakoiriksi, sekä valo- ja tekniikkapuolelle. Myös lavastetiimiin ja asujen valmistukseen on mahdollista tulla. Mukaan voi hakea musikaalimme foorumissa: www.hopeisetsivut.net/musikaali

Weed-musikaali on aika pitkälti animen pohjalta kirjoitettu - toki myös pieniä vaikutteita mangan puolelta löytyy. Se on täysin voittoa tavoittelematon harrastajaprojekti ja mukana on myös monia (kuten allekirjoittanut), joilla ei ole  aiempaa kokemusta. Kokeneempaakin väkeä on kyllä mukana ja jokaisen osaamista pyritään hyödyntämään, sekä tarjoamaan jokaiselle mukana olijalle mahdollisuus kehittää omia taitojaan esiintyjänä.

Oma roolini musikaalissa on ollut pitkään ihan vain näyttelijä. Esitän Kurotoraa ja Johnin rinnalla taistelevaa Leftyä. Projektissa on mukana monta läheistä ystävääni, sekä pari perheenjäsentä. Lisäksi olen sen kautta tutustunut uusiin loistaviin tyyppeihin, joiden kanssa on ihan mahtavaa olla mukana tekemässä tällaista projektia. Nyt syksystä musikaalissa on jaettu vastuualueita eri henkilöille ja itse hoidan tällä hetkellä treenisuunnittelua. Lisäksi vedän lavastetiimiä ja olen  mukana koreografiatiimissä apulaissuunnittelijana. Tämä on hyvin mielenkiintoista, saa kerta heitolla tilaisuuden tutustua monenmoiseen osa-alueeseen näyttämötaiteen saralla. Olen pyrkinyt ottamaan oppia tästä projektista, miten asiat kannattaa tehdä ja olemme  Jeromea esittävän Eini Nurmisen kanssa innostuneet suunnittelemaan omaa, Weed-musikaalin ja Gingaconin jälkeen syksyllä 2016 starttaavaa projektiamme.

Herkkupöytää yhdistyksen 100. jäsenen juhlista

- Olet myös ollut mukana järjestämässä Ginga-miittejä. Kuinka usein ja missä näitä miittejä järjestetään sekä ilmoitetaanko niistä jossakin? Ovatko miitit sidoksissa yhdistykseen? Millaista toimintaa miitit tarjoavat?

Nykyisin Ginga-miiteistä tiedotetaan Facebookissa, Kaksoissola-foorumilla, yhdistyksen foorumilla, sekä Hopeanuoli-miittien suunnitteluun perustetulla Nakkikerho-nimisellä foorumilla. Kaikki Hopeanuoli-fanit ovat tasapuolisesti tervetulleita miitteihin ja kellä tahansa on oikeus järjestää niitä. Miitin ohjelma on ihan järjestäjästä ja osallistujista kiinni. Välttämättä mitään erityistä ohjelmaa ei edes tarvitse olla. Esittelykierros on toki hyvä pitää miitin aluksi, josseivat kaikki tunne toisiaan entuudestaan.

Ginga-miitit olivat aikoinaan jonkinlaista alkusoittoa Hopeanuoli-yhdistykselle. Rupesimme tapaamaan Hopeanuoli-fanien kanssa eri tapahtumissa ja niiden ulkopuolella irl. Tapaamisista sovittiin Kaksoissola-foorumissa ja sitä ennen  Hopeanuoli.comin foorumilla sen ollessa vielä toiminnassa. Ensimmäinen Ginga-miitti, jossa itse olin mukana, pidettiin Helsingissä. Vuosi taisi olla 2006 tai 2007. Siellä taisi olla n. 9 henkeä. Istuimme ensin Waynes Coffeessa juttelemassa ja lähdimme sitten  kiertelemään kauppoja.

2010-2012 aikoihin aloin olla aktiivisesti mukana Tampereen conien yhteydessä olleissa miiteissä. Meillä oli esimerkiksi Traconissa miittihuone, jossa pidimme tietokisoja ja piirustuskisoja ja tapahtuman päätyttyä porukka lähti jonkun  luo jatkomiittiin, jossa esimerkiksi saunottiin ja grillattiin. Olin itsekin emännöimässä osaa jatkomiiteistä - asuin tuolloin Hämeenkyrössä. Toinen paljon miittejä jo tuolloin emännöinyt on Spyro, jonka luona mm. pelasimme Meteor Ginistä  tulostettua Hopeanuoli-lautapeliä ja ammuimme Akakabuto-maalausta jousipyssyllä.

Takahashin Suomenvierailut antoivat uutta potkua Hopeanuoli-fanitoiminnalle. Olin ennestään mukana eläinsuojelutoiminnassa. Niinpä Kaksoissola-miittinurkkauksemme oli Traconissa 2011 käytävän varressa ja organisoin sinne Hopeanuoli-arpajaiset, joilla kerättiin rahaa Kodittomien Koirien  Ystävät ry:lle. Olin aivan innoissani siitä, miten porukka lähti mukaan ja saimme tuettua tärkeää eläinsuojelutyötä kotimaassa huonossa asemassa olevien koirien hyväksi aika merkittävällä summalla. (KKY tekee paljon töitä parantaakseen tilannetta paikanpäällä Romaniassa, mm. steriloi ja rokottaa katukoiria, sekä valistaa paikallisia.) Tästä lähtikin sitten kehittymään Hopeanuoli-faniyhdistys ja Ginga Room, jonka voi tänä  päivänä löytää monesta conista. Yhteistyö KKY:n kanssa jatkui vielä pari vuotta, mutta viimeiset 1,5 vuotta yhdistys on lähinnä keskittynyt Hopeanuoli-toiminnan kehittämiseen ja omaan varainkeruuseensa. Potku hommaan lähti kuitenkin eläinsuojelutoiminnasta.

Hopeanuoli-faniyhdistyksen myötä kuvioihin tulivat Ginga-kerhot, joiden kokoontumiset saattavat olla hyvinkin vapaamuotoisia fanimiittejä. Osallistuakseen ei yleensä tarvinnut edes olla yhdistyksen jäsen. Kesällä 2012 meillä pyöri  Tampereella hyvin aktiivinen Ginga-kerho, jonka kanssa oli askartelu- ja elokuvailtoja, sekä eeppinen retki Toivion metsään. Sittemmin tuo innostus on Ginga-kerhoihin on hiipunut, kun uusia innokkaita vetäjiä ei ole löytynyt.

Tampereella tosin asuu muutama Ginga-fani, jotka kokoontuvat melko aktiivisesti. Meillä on oma Facebook-ryhmä "Tampereen Ginga-miitit", jonne kuka tahans Facea käyttävä Ginga-fani voi liittyä. Pyrimme myös tiedottelemaan yhdistyksen foorumiin  ja Kaksoissolaan, jos suunnittelemme jotain miittiä. Monesti nuo vain ovat muotoa "mentäisiinkö tänään koirapuistoon/meille/hot wingseille tms.?" ja ne sitten lähtevät, ketkä pääsevät. Eli ne Ginga-miitit, joissa tällä hetkellä käyn  itse, ovat eräänlaisia kaveriporukan kokoontumisia, jonne myös uudet Gingasta pitävät kasvot ovat enemmän kuin tervetulleita. Pyrimme toki järjestämään silloin tällöin myös paremmin suunniteltuja miittejä, jonne myös vähempi mukaan pääsevät ja uudet  tyypit saisivat osallistuttua.

Ennen Tamperetta olen asunut lähellä Lahtea, sekä Vaasassa, jolloin olen pyrkinyt noilla paikkakunnilla järjestämään miittitoimintaa ja sitä saanutkin aikaan. Pääkaupunkiseutua lukuunottamatta koen, etteivät Ginga-fanit muualta Suomesta  oikein osaa tarttua siihen, että järjestäisivät itse miittejä omalle seudulleen. Ollessani faniyhdistyksen toimintaorganisaattori koitin kovasti kannustaa porukkaa laittamaan Ginga-kerhoa pystyyn eri puolille Suomea tai edes pitämään  miittejä, mutta niitä ei tietääkseni saatu juurikaan aikaan. Kannustan edelleen, että jos joku kaipailee omalle seudulleen Ginga-kokoontumisia niin pistää vain rohkeasti ilmoitusta Faceen, Kaksoissolaan, faniyhdistyksen foorumiin ja  muihin Ginga-paikkoihin. Ajankohta, paikka ja miitin sisältö. Omaa aluettaan varten voi myös luoda oman Ginga-ryhmän Facebookiin. Esim. Vaasan ajoiltani on olemassa ryhmä Pohjanmaan Ginga-fanit, jonka oli tarkoitus toimia Vaasa-Seinäjoki  -akselilla ja lähiseuduilla miittien suunnittelukanavana. Sitä voi edelleen käyttää, jos joku tahtoo järjestää siellä päin Ginga-miitin.

Miitin järjestäjältä ei edellytetä mitään muuta kuin hieman aloitekykyä pistää homma käyntiin. Miitin alussa toivottaa tyypit tervetulleiksi ja aloittaa esittelykierroksen, niin porukka tulee toisilleen tutuksi. Miittiin voi järjestää  esim. piirtelyä, tietokisan tai muunlaisen ohjelmanumeron, mutta se ei ole pakollista. Esim. monissa Tampereen miiteissä nykyään lähinnä hengataan, puhutaan Gingasta ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Joskus menemme esim.  Monitoimitalo 13:een askartelemaan tai esim. leffaan tai keilaamaan. Mitä nyt keskenään kokoontuva ryhmä ihmisiä tahtoo tehdä. Uusien kasvojen tavatessa ensikertaa suunniteltu ohjelma kuitenkin edesauttanee miitin etenemistä.

Sitten on olemassa järjestelmällisempiä miittejä, kuten jo perinteeksi muodostuneet Hopeanuoli-pikkujoulut (järjestettiin ensi kerran minun luonani Padasjoella 2011 ja 2012, sitten 2013 niitä emännöi Euva Helsingissä ja 2014 NightWolf-_-  Haminassa - tänä vuonna pikkujoulut ovat Porin lähellä Köyliössä Thesuskulin luona), jossa kokoonnumme jonkun luo illaksi tai viikonlopuksi syömään jouluruokaa ja viettämään aikaa yhdessä. Ohjelmassa on ollut piparien paistoa,  joulusaunaa, sekä perinteinen Hopsu-pukin vierailu (jossei Hopsu-pukki ole tuttu, hänestä löytyy Youtube-videoita!) Padasjoen pikkujouluissa vierailimme kylällä olevassa taideyhdistyksen kahvilassa, sekä kävimme kirjastossa katsomassa  "Minun kokoelmani" -Hopeanuoli-näyttelyn. Haminan pikkujouluihin sisältyi uimahallissa käynti. Köyliössä on luvassa paljuun pulahdus. Ja kukaan ei tiedä, millaiset ovat Hopeanuoli-pikkujoulut 2016!

Hopeanuoli-uusivuosi kuuluu niinikää ainakin omiin perinteisiini. Olemme menneet vuodenvaihteesta 12-13 alkaen hieman vaihtelevalla n. 10 Hopsu-fanin porukalla joulun jälkeen viikoksi pohjoiseen. 2012 olimme Kuusamossa, 2013 Vuokatissa  ja nyt 2015 menemme Syötteelle. Ohjelmassa on mökkeilyä, paljuilua, huskysafaria, laskettelua, moottorikelkkailua ja Gingamaiset uuden vuoden bileet.

Aikojen saatossa meillä on ollut monenlaista muutakin miittiä. Olemme muunmuassa käyneet Virossa, mökkeilleet kesällä, pitäneet bileitä... Eräs eeppisimpiä muistojani on kesällä 2012 ollut Hopeanuoli-larppi, joka olisi ihanaa toteuttaa joku päivä uusiksi.

Näiden miittien suunnittelu toteutetaan yleensä alkujaan Hopeanuoli-larpin suunnitteluun perustamassani Nakkikerho-foorumissa (http://nakkikerho.palstani.com/), jonne tehdään oma board kullekin miitille ja miittiin ilmoittautuneet liitetään ryhmään, jolla on pääsy boardiin.  Näin uskaltaa rauhassa laittaa esim. nimiä, osoitteita tai tilinumeron näkuviin, jos miitteihin liittyy jotain maksullista. (Esim. uuden vuoden mökki maksaa yleensä n. 100e per henki, pikkujouluihin kerätään 10e ruokamaksu  osallistujilta.) Oma board jokaiselle miitille on kätevä, voidaan luoda omat topicit eri juttujen suunnittelulle, kuten kimppakyydit, ruokailu, majoitukset ja ohjelma.

Nakkikerhoon voi rekisteröityä kuka vaan ja saada omalle miitilleen sinne boardin ja ryhmän, jonne voi itse lisätä jäseniä. Minusta olisi ihanaa saada Suomeen enemmän porukkaa, jotka järjestäisivät aktiivisesti miittejä eri puolilla  maata. Hopeanuoli-miittien järjestäminen ei ole kenenkään yksinoikeus ja oikeastaan koen aika turhauttavaksi nähdä aina välistä valittelua tyyliin "miksei minun kotipaikkakunnallani ole koskaan mitään?" Tekee aina mieli karhua "NO  JÄRJESTÄ SINNE JOTAIN!!!" XD Kaikki on omasta aktiivisuudesta kiinni, eivätkä samat ihmiset voi revetä joka paikkaan miittejä järjestämään.

Koiranpiirtoa elävästä mallista

- Kertoisitko hieman suunnitteilla olevasta Gingaconista?

Tapahtuman nettisivut löytyvät osoitteesta www.gingacon.com

Nimestään huolimatta Gingacon ei ole "pelkkä Hopeanuoli-tapahtuma", vaan liittyy yleisesti eläintarinoihin ja animeen. Sinne ovat ohjelmaan ihan tervetulleita vaikkapa Leijonakuningas-paneeli tai Pokemon-luento.

Gingacon on hautunut ideatasolla jo vuosia. Alkujaan idea syntyi, kun joskus vuonna nakki pyörin jossain conissa harmitellen, ettei siellä ollut mitään Hopeanuoleen liittyvää ohjelmaa. (Eikä sellaista missään coneissa ollutkaan, ennen  kuin aloimme niitä itse järjestämään Ginga-porukalla...) Muistan miettineeni turhautuneena, että "olisipa pelkkää Hopeanuolta koskevan con!" No, onneksi idea on hieman jalostunut noista pohdinnoista. :'D

Tapahtuma on 11.6.2016 Monitoimitalo 13:ssa, joka on tapahtuman toinen järjestäjä yhdessä Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n kanssa. Osana tapahtumaa ovat Monitoimitalon omat kädentaitopajat, joissa pääsee tekemään korvia ja häntiä, sekä tuunaamaan cossiasuaan. Luvassa on myös monenlaista eri saleissa ja luokissa olevaa coniohjelmaa, Ginga Room, miittihuone ja iltabileet. Tapahtuman Ginga-teema tulee näkymään kehittelemissämme uudenlaisissa cosplaynumeroissa, jossa  cossatut hahmot pääsevät syömään kilpaa riisiä Daisuken johdolla, kouluttamaan tuhmia lapsiaan ja lemmikeitään Goheen omalaatuisessa opastuksessa, sekä kisaamaan siitä, kuka saa Hidetoshista tai kahdesta edellä mainitusta  metsästäjäsulhasen itselleen.

Luvassa on myös coniin kuuluvat taidekuja ja myyntipöytäsali, joissa tulee näkymään tapahtuman eläintarinapainotteisuus.

Odottelen suurella mielenkiinnolla, miten conikansa ottaa tämän eläintarinapainotteisen conin vastaan. Ainakin lipunmyynti on lähtenyt hyvin käyntiin, ohjelmapitäjiä, vänkäreitä, taidekujalaisia ja myyjiä on löytynyt (tilaa kyllä vielä  on, jos joku tämän myötä kiinnostuu) ja yhteistyö Monitoimitalon kanssa on sujunut hyvin. Gingaconin tulevaisuus riippuu aika pitkälti siitä, miten tämä ensimmäinen coni sujuu. En toisaalta sure, vaikka coni jäisikin pikkuconiksi  isompien rinnalle, sillä itse ainakin viihdyn hyvin pienemmissä coneissa, joihin lippujen ostaminen ei ole sekuntipeliä ja käytävillä ei ole kauhea ryysis. Mikäli Gingacon kuitenkin alkaa kasvaa, täytyy se ottaa tulevaisuudessa huomioon.  Asiaan vaikuttaa muunmuassa, myydäänkö 400 rannekettamme loppuun. Joka tapauksessa minusta on hienoa, että suomalaisilla animeharrastajilla riittää intoa coneissa käymiseen ja maassamme on verraten runsas ja teemoiltaan monipuolinen  conivalikoiva, jotka tarjoavat vaihtelua näissä tapahtumissa viihtyville.

Olen todella kiitollinen kaikille Gingaconin järjestämiseen mukaan lähteneille ihmisille, jotka tekevät tämän unelman Hopeanuoli-teemaisesta conista mahdolliseksi.

Aivan ainoa laatuaanhan Gingacon ei ole, sillä ensivuonna (Hopeanuoli-animen juhliessa kolmikymppisiään) järjestetään Ruotsissa SilverCon. Olemme luultavasti menossa sinne pienellä Hopsu-porukalla. Vuonna 2013 järjestettiin niinikää Ginga-Chibicon Oulussa, yhteistyössä Chibiconeja järjestävän Urumin ja Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n kesken. Tapahtumaan tuli huikeat 700 kävijää ja siellä oli erinomaisesti monenlaista Hopeanuoli-ohjelmaa ja iso Ginga Room. Olin itse kyseisessä tapahtumassa työvoimavastaavana, mikä antoi arvokasta kokemusta Gingaconia varten.

Ohu Dogs - virtuaalinen lemmikin klikkaus-peli

Tässä löyhästi Yoshihiro Takahashin Ginga-sarjoihin perustuvassa virtuaalisessa klikkaus-pelissä pääset luomaan oman laumasi ja taistelemaan koiria sekä karhuja vastaan. Luotuasi koiran voit saavuttaa klikkauksilla lisävoimaa taisteluihin ja antaa myös klikkauksia muiden koirille. Voit luoda oman koiran tai ostaa sellaisen toisilta jäsenilta.
Mikä parasta, Ohu Dogs on täysin ilmainen!

Ohu Dogs on vielä alkuvaiheessa oleva projekti, jonka yhdysvaltalainen fani ja keräilijä Regnant pisti käyntiin jonkin aikaa sitten ja kysyi minua mukaan projektiin tekemään peliä varten erilaisia linearteja. Tällä hetkellä pelissä on vielä melko rajoitetusti mahdollisuuksia luotavien koirien osalta, mutta aika näyttää mitä kaikkea kivaa sinne vielä tuleekaan. Vaikka peli avattiin virallisesti yleisölle vasta eilen, se on jo vetänyt mukavasti kiinnostuneita puoleensa, joten miksipä en vinkkaisi tästä muillekin halukkaille.

PELAAMAAN PÄÄSEE TÄSTÄ!