tiistai 6. joulukuuta 2016

Fanfic: Myrskyn jälkeen (osa 1)


Myrskyn jälkeen on myöhäinen jatko-osa viime vuoden joulukalenterissa olleelle fanficille:
Tiikeriraidaton


Pelkoa ja kuolemaa kylväneen hirviökarhu Akakabuton valtakauden päättymisestä oli jo vierähtänyt reilu vuosikymmen. Tarina urheista sotureista, jotka vaaransivat henkensä taistelussa paremmasta tulevaisuudesta kantautui yhä sukupolvelta toiselle. Uudet vastoinkäymiset ja uhat olivat saattaneet horjuttaneet Ōun laumaa ja koirien paratiisia, mutta se tulisi aina nousemaan takaisin jaloilleen entistä vahvempana.

Moni vanhoista sotureista oli jo poistunut tuonpuoleiseen, luottaen uuden sukupolven luovan omat tarinansa, jota kerrottaisiin vielä vuosikymmeniä heidän kuolemansa jälkeen.  Osa vanhuksista oli palannut takaisin omille alueilleen tai takaisin isäntiensä luokse viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Valtaosasta poiketen erakkoluonteinen Chairo oli ottanut osakseen kulkurin roolin. Se oli ollut aikoinaan maineikas metsästyskoira Higashinarusesta ja se oli liittynyt Ōun laumaan hyvin pian Akakabuton kaatumisen jälkeen Ginin tarinan innoittamana. Chairo oli kuitenkin enää vain varjo entisestään, soturin elämä oli jättänyt siihen jälkensä arpien muodossa ja vanhuus koetteli sitä niin mieleltä kuin keholtakin. Veljistään poiketen Chairo oli aina ollut etäinen ja juro, mutta sisimmässään hyväsydäminen uros. Chairo oli kasvanut irti isännällisestä elämästään, joten sille oli vain luonnollista jatkaa elämäänsä villikoirana, sen ylpeys ei antanut sen jäädä laumaan nuorempiensa huolehdittavaksi. Vanhus etsi viimeistä tarkoitustaan tässä maailmassa ennen seuraavaan siirtymistä. Ja kenties se oli juuri kohtalo, joka johdatti Chairon vielä viimeiseen seikkailuun vanhoilla päivillään.


Niihin aikoihin syksy teki tuloaan ja ilmat olivat viilenemään päin. Rankkasateet ja kova tuuli saivat ihmiset pysymään sisätiloissa, mikä sai koko kaupungin näyttämään autiolta. Chairo oli päättänyt odottaa sään lauhtumista yhden talon kuistin alla, mutta se ehti tuskin ummistaa silmiään levätäkseen, kun meteli, jota edes kattoihin ropiseva kova sade ei vaimentanut, kantautui sen korviin ja sai uroksen havahtumaan takaisin täysin hereille. Se ei ehtinyt edes tajuta, mitä oli tapahtunut, kun se kuuli sivultaan vaimean kuiskauksen.
"Shh."
Vanhan uroksen katse käväisi kuistin toisella puolella olevassa hahmossa, ennen kuin sen korviin kantautuivat ihmisen askelten äänet ja pian kuistin ohitse käveli hahmo, joka hetken aikaa ympärilleen katseltuaan palasi kuitenkin takaisin siihen suuntaan mistä oli tullutkin.


Chairolla ei mennyt kauaa ymmärtää mistä oli kyse. Ilmassa leijuva ruoan tuoksu ja ohitse kävellyt ihminen kertoivat kaiken tarpeellisen. Vanhuksen katse palasi takaisin toisella puolella kuistin suojissa olevaa hahmoa, joka ahnehti varastamaansa ruokaa suihinsa kuin ei olisi syönyt mitään päiviin. Hämärästä huolimatta Chairo erotti hahmon olevan pentu, tuskin muutamaa kuukautta vanhempi.
Kulkukoira, Chairo epäili nähdessään ettei pennulla ollut ollenkaan kaulapantaa.


"Teit typerästi." Ruskeaturkkinen hymähti ilmekään värähtämättä samalla, kun sen katse tavoitti pennun hämmentyneen katseen, joka selvästi odotti selvennystä.
"Jos varastat ihmisiltä usein, ihmiset alkavat suhtautua isännättömiin koiriin huonosti." Akita selitti rauhallisella, mutta peittelemättömän tuomitsevalla äänellä samalla, kun se näki häpeän nousevan vähitellen pennun kasvoille.
"Minulla oli nälkä." Pentu vastasi kuulostaen itsekin vähän siltä ettei tiennyt oliko se hyväksyttävä perustelu teolle.
"Eikö tuon ikäisen pennun pitäisi olla emonsa ruokittavana? Miksi äitisi antaa sinun juosta pitkin kaupunkia?" Chairo kysyi tuomiten jo mielessään sen emoksi kelvottoman koiran kuvotuksen, joka ei pitänyt huolta omista pennuistaan. Pennun kasvoilla käväisevä lähes surkea ilme kuitenkin kertoi kaiken tarpeellisen ja pienen hetken Chairo jopa katui hieman syyttävää sävyä, jolla oli töksäyttänyt kysymyksensä.
"Ah... Sinulla ei taida olla äitiä?"

perjantai 2. joulukuuta 2016

Tarina: Nuo kolme koiraa...


Toinen luukku kertoo teille miten Ben ja muut todella tapasivatkaan tiikeriveljekset.

Tämä tarina on siitä erikoinen, että siihen pääsivät vaikuttamaan myös blogin lukijat heittelemällä Hopeatiikerin Facebook-sivun puolella mitä ihmeellisempiä adjektiiveja. Adjektiivit on otettu siinä järjestyksessä kuin ne on laitettu.

Toivottavasti nautitte~


Nuo kolme koiraa...

Ensimmäisen joukkueen johtaja, häikäisevä Ben oli johdattanut järkyttyneet  joukkonsa Kōfuun etsimään säteileviä koiria, jotka olivat valmiina taistelemaan kissamaista Akakabuto-karhua vastaan. Karvattomat villikoirat olivat juuri väistäneet puskasta rynnänneen, limaisen villisian täpärästi, kun kolme hullunkurista kainkoiraa syöksyi pian sen perään, kaataen rätisevän pedon silmänräpäyksessä.


"Olivatpa ne pallomaisia!" Smith henkäisi tuijottaessaan muiden kanssa sivusta, miten veljekset ahmivat pyöreähköä lihaa suihinsa.
"Kaikki kolme ovat diivoja, ne ovat kotoisin kaupungista." Ben osasi kertoa muille.
"Tunnetko sinä nuo koirat?" Hopeanuoli kysyi rehentelevästi. Kolmen veljeksen katse oli nauliintunut niitä tarkkaileviin villikoiriin sekä erityisesti äänessä olevaan Beniin.


"Punainen tiikeri on niistä dementoitunein, Mustalla tiikerillä on vain erittäin hyvännäköinen silmä ja kolmannen nimi on Kauhistunut tiikeri." Ben esitteli lumisen kolmikon muille ja jatkoi: "Me tulimme tänne varta vasten niiden takia."


"Kerro niistä lisää." Cross pyysi.


"Hyllyvinä pentuina ne jätettiin laatikkoon vuorille. Ne olivat vain kuukauden vanhoja. Suolainen käärme hyökkäsi niiden kimppuun ja yritti syödä kaikki kolme, mutta pennuilla oli taistelun halua ja hetkeäkään epäröimättä ne kävivät vihertävään vastahyökkäykseen. Ne purivat ja repivät ja raastoivat seksikästä käärmettä joka puolelta. Käärme olisi varmaan syönyt pennut, jos ne eivät olisi olleet niin huvittuneita. Lopulta ne saivat käärmeen hengiltä ja söivät sen pysyäkseen itse hengissä. Sen jälkeen ne ovat aina auttaneet höpöjä koiria, jotka ovat avun tarpeessa. Nuo kolme koiraa eivät pelkää mitään, siksi ne ovat niin oksettavia." Ben kertoi koirien hopeista elämäntarinaa samalla, kun kaikki  himokkaat villikoirat töllöttivät niiden ateriointia vierestä.


"Tuo rohkea koira kertoo meidän elämäntarinaamme." Punainen tiikeri sanoi veljilleen.
"Paras antaa sille epäonnistunut opetus." Harmaa tiikeri hymähti.
"Pelkkä opetus ei riitä, kaikkien jotka vapaamielisesti tunkeutuvat meidän alueellemme on kuoltava!" Musta tiikeri ärähti söpösti ja syöksyi kohti villikoiria. 


"Varo, Hopeanuoli!" Cross huudahti ja väisti samaan aikaan Hopeanuolen kanssa Mustan tiikerin malttamatonta iskua, jolloin se osui heidän takanaan olleeseen sottaiseen  Hyenaan ja tämä lennähti lerppuisesti maahan.
"Miksi sinä minun kimppuuni käyt?" Hyena kysyi, saamatta kuitenkaan vastausta.
"Kuinka te uskallatte hyökätä meidän kimppuumme?" Cross huusi pörröisille veljeksille ja oli säntäämässä jo Mustan tiikerin perään, kun Ben nappasi mutkikkaasti kiinni sen hännästä.

"Odota!" Ben huudahti värikkäästi.
"M-Mitä sinä nyt?" Cross sopersi.
"Minä hoidan tämän pyöreästi." Ben vastasi.
"Miten sinä aiot saada nuo kajahtaneet pedot meidän mukaamme?" Cross kysyi.
"Makeasti puhumalla se ei onnistu. Meidän täytyy taistella märästi niitä vastaan, jos aiomme saada ne mukaamme." Ben sanoi.
"Mitääääh?" Cross henkäisi lähes siedettävästi. "Onko noiden takia välttämätöntä vaarantaa henkensä?"
"Jos ne kuuluvat joukkoomme, me vastaamme suloista koiralaumaa. Riski kannattaa ottaa." Ben vastasi.


"En tunne teitä, mutta te metsästätte meidän komealla alueellamme ilman lupaa ja siitä minä en pidä." Kankein veljeksistä sanoi ruskeasti.
"Me emme tulleet tänne metsästämään." Ben vastasi hämmentävästi.
"Mitä te aivottomat sitten täällä vuorilla teette?" Tiikeriraita kysyi.
"Tulin pyytämään teitä ärhäkkää kolmea koiraa liittymään narsistiseen joukkooni." Ben vastasi.
"Liittymään joukkoosi?" Valkoisin tiikeriveljeksistä vastasi silmiään siristäen.
"Oletko tosissasi?" Keskimmäinen totesi kosteasti naurahtaen.
"Lasket leikkiä." Hymähti nuorin jäätävästi.
"Minä olen nopea." Ben vastasi niin punanenäisellä äänellä, että se sai vanhimman veljeksen suun loksahtamaan auki hulvattomasti.

torstai 1. joulukuuta 2016

torstai 17. marraskuuta 2016

Derpit korkit

 
 
Oho, oheistuotejuttujakin vaihteeksi.

Halusin kirjoittaa juttua vähän vähemmän huomiota saaneesta oheistuotteesta, nimittäin näistä silloin tällöin huutokaupoissa pyörivistä GNG-maitopullon korkeista. Maitopullon korkit ovat arvatenkin 80-luvulta, joka oli GNG:lle loistoisaa aikaa Japanissa oheistuotteiden suhteen. Muista oheistuotteista ne poikkeavat eniten derpillä kuvituksellaan, sekä sillä, että niistä on erityisen vähän tietoa missään. Oikeastaan näiden korkkien aitouden osalta on käyty jonkin verran keskustelua, kuten Kaksoissolan blogin tekstissä on nostettu hyviä pointteja esiin: kuvien laatu ja tekijänoikeuksien puuttuminen niin sarjan kuin tuotteiden valmistajankin osalta ovat poikkeuksellisia. Myöskään hahmoja tai sarjaa ei ilmeisesti lue korkeissa vaan suurimmassa osassa niistä lukee vain japaniksi "maito". Kuitenkin monissa muissakin japanilaisissa maitopullon korkeissa eri sarjoista, kuvitusten taso saattaa vaihdella radikaalistikin huonosti jäljitellyistä aina kuviin suoraan animesta. Myös tekniikat ovat muuttuneet vuosien aikana: vanhemmissa, perinteisissä korkeissa oli käytössä usein rajallisesti värejä ja karkeampi materiaali kuin uudemmissa.  


Vaikka pelkästään jo nimi "maitopullon korkit" antaa hyvää osviittaa näiden tuotteiden alkuperästä, on korkeilla muunkinlaista historiaa takanaan. Yleisesti nämä korkit olivat erittäin suosittuja erityisesti 90-luvulla nuorison keskuudessa, jolloin niistä käytettiin myös nimitystä "pog" samalla nimellä kulkevan brandin mukaisesti. Pelistä löytyy jonkin verran tietoa nimillä Milk caps sekä Pogs, käytännössä katsoen kyseessä on sama idea, josta on olemassa monia eri variaatioita. Menko-pelin kaltaisesti korkkeja on tarkoitus lyödä kuvapuoli ylöspäin kasasta usein jollakin painavammalla kappaleella (joka voi olla esim. kumia tai metallia) ja tässä onnistunut pelaaja saa kääntyneet korkit.


 
Korkkeja on saanut erityisesti muiden tuotteiden kylkiäisinä ja niitä on luonnollisesti kerätty isoja kokoelmia, josta johtuen niitä näkeekin usein myynnissä paljon kerralla ja vaihtelevalla kunnolla. 

GNG-kuvituksella olevien korkkien määrä kokonaisuudessaan on melko epäselvä, mutta korkeista on ainakin kahta erilaista variaatiota: matta- ja kiiltäväpintaiset. Korkeissa on 80-luvun tuotteille ominaiset väritykset ja suurimman osan hahmoista tunnistaa melko selvästi, erityisesti animesta jäljennetyt yksilöt.


torstai 10. marraskuuta 2016

Viimeinkin Suomessa: Orion!

Teksti sisältää spoilereita!

Viime vuonna tein aprillipäivänä blogipostauksen Orionin suomijulkaisusta, mutta tänä vuonna asia on totista totta. Punaisen Jättiläisen kääntämä 60-osainen Weed päättyi viimein ja kauaa ei ehditty sarjan loppumista harmitella, kun heti perään alkoi jatko-osa: Orion! Orion on siitä erilainen sarja, että edeltävien sarjojen tavoin siitä ei ole tehty animea vaan sarja on ainoastaan mangan muodossa ja koostuu 30 pokkarista. Voisin kuvitella, että juuri anime on ollut yksi iso vaikuttava tekijä aikaisempien sarjojen suomijulkaisujen saamassa huomiossa ja lukijakunnassa, joten odotan jännityksellä millaisen vastaanoton saa pelkästään mangasarjana julkaistu Orion. 


Kertoakseni vähän omaa taustaani Orionin osalta, minun täytyy myöntää ettei sarja onnistunut koskaan ilmestyessään herättämään suuremmin mielenkiintoani ja jätin sen seuraamisen aikalailla alkuvaiheessa pois. Siksi olenkin yllättynyt siitä, miten innoissani olinkaan oikeasti tästä suomijulkaisusta. Orionin kohdalla suomijulkaisu merkitsi puhtaalta pöydältä aloittamista: en tiennyt sarjasta ennalta kovinkaan paljoa, koska en ollut kiinnostunut ottamaan siitä selvää. Orion ei ole koskaan vaikuttanut juoneltaan yhtä koukuttavalta kokonaisuudelta ja idealta kuin Hopeanuoli ja Weed. Olen kuitenkin luonnollisesti aina yhtä iloinen siitä, että meitä suomalaisia Ginga-faneja hemmotellaan näin laajasti Takahashin tuotannolla.


Mangan alussa on tekstiä, joka kertoo karhukoirien suvusta ja lukiessani tätä tekstiä silmiini pisti yksi kohta, joka sai muistamaan jonkin keskustelun, jossa pohdittiin miten Rikistä on tullut Ouun lauman johtaja. En ole ihan varma olenko puhunut asiasta jonkun toisen fanin kanssa vai onko sitä pohdiskeltu foorumilla, mutta lyhyesti oli kyse siitä miten Rikin menneisyys on jäänyt piiloon sen jälkeen, kun Akakabuto heivasi tämän rotkoon. Orionissa oli kuitenkin seuraava maininta, joka on saattanut olla jo muuallakin, mutta mennyt minulta siinä tapauksessa täysin ohitse: "Rikistä kasvoi tarunomainen soturi, Ouun armeijan perustaja ja sen ensimmäinen ylipäällikkö." Ennen Rikiä ei siis ollut Ouun armeijaa. Olen jotenkin aina ajatellut, että lauma on vain hillunut siellä ja Riki on mennyt näyttämään niille närhenmunat ja saanut johtajan tittelin. Hämmentävää.


Avatakseni vähän Orionia sarjaa hyvin vähän tietämättömille, kyseessä on tosiaan Weedin suora jatko-osa ilman suurempaa aikahyppyä. Isossa roolissa ovat Weedin ja Koyukin pennut: Sirius, Rigel, Bella ja erityisesti pentueen rämäpäinen ja rääväsuinen Orion. Orion tuntuu jakavan hahmona mielipiteitä melkolailla, mutta itse pidän hahmosta sen luonteen erilaisuuden takia. Kun vertaa aikaisempiin päähenkilöihin, jotka ovat kaikki olleet omalla tavallaan karismaattisia, oikeudenmukaisia ja lähestulkoon yliluonnollisen taidokkaita, Orion tuo mielestäni päähahmokaartiin oikein mukavaa vaihtelua. Rehellisesti sanottuna en usko, että tämä sarja kiinnostaisi minua läheskään yhtä paljon, jos pääosassa olisi esimerkiksi Sirius, joka tuntuu olevan melkein isänsä täysi kopio. Tämä on tietysti ihan puhdas makuasia, Orionin kaltaiset hahmot eivät vain iske kaikkiin. Sattumalta Orionin luonteiset miespuoliset hahmot tuppaavat olemaan suosikkejani jokaisesta anime- tai mangasarjasta, jonka olen selannut läpi. Tällä saattaa olla vaikutusta asiaan, hmm.

 
Ekassa pokkarissa ei ehdi tapahtua ylitse pääsemättömän paljoa, mikä helpottaa entisestään tarinaan mukaan pääsemistä, mutta toivon myös ettei sarja etene yhtä puuduttavaan ja hitaaseen tahtiin kuin Weed toisinaan. Odotan myös innolla, että sarjan juoneen pääsee paremmin käsiksi ja uusia hahmoja tulee enemmän tarinaan mukaan. Ekassa osassa pääsee hyvin tutustumaan Weedin pentuihin ja näiden luonteisiin, mutta toisaalta myös siihen asiaan, jota moni on kritisoinut: Weedin ainoa tytär Bella tuntuu olevan luotu alusta alkaen pelkäksi mitättömäksi sivuhahmoksi, jonka elämäntehtävänä on vain jäädä täysin veljiensä varjoon. Olisi ollut ihan mukavaa, jos karhukoirien suvussa olisi ollut myös naaras, joka olisi muutakin kuin seinäruusu.

Bellan osalta halusin vielä mainita pari asiaa, jotka jäivät mieleen suomennoksesta. Toinen oli hahmoesittelyssä lukeva "Weedin vanhin tytär", joka kuulostaa vähän omituiselta, kun pentueessa ei tosiaan ole muita narttuja. Pohdin kuitenkin, että tämä saattaisi olla myös suora käännös japanista, mikäli siellä on tapana muotoilla nämä asiat vähän eri tavalla. Joku asiasta tietävämpi voi vapaasti huikata kommentteihin. Toinen oli se, että Bellan nimi ilmeisesti tulee Bellatrixin tähdistöstä, mutta hahmon nimi onkin vain pelkästään Bella, ei niin, että hahmoa kutsuttaisiin lempinimellä. Näin ainakin asian käsitin, kun lueskelin suomennosta.



Täytyy kyllä myöntää, että Orion sai minut pitkästä aikaa oikeasti innostumaan taas kunnolla Gingasta. Weedin ostaminen ja lukeminen alkoi mennä jo niin rutiinilla eikä enää yllättänyt, että nyt odottaa entistä enemmän niitä hahmoja, joista ei tiedä juuri mitään ja erityisesti sitä miten tarina etenee. Olisi myös todella muikeaa, jos Orioninkin kylkiäisenä saisi jossain vaiheessa jotain kivaa, vaikka julisteen. Punis kiltti!

Ai kamala, tässähän haaveilee jo edeltä The Last Warsin suomennoksesta.

Olettekos te jo saaneet hyppysiinne Orionin? Mitkä ovat fiilikset?

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

The Last Wars 7 (Kuvapostaus)


(Virallinen Nihonbungeishan maistiainen)
Teksti sisältää spoilereita!
_____________________________
Pahoittelut kestosta tämän päivityksen kanssa, manga viipyi postissa tällä kertaa normaalia kauemmin ja sain odotella sitä arvioidun 10-21 päivän toimitusajan lisäksi vielä kaksi viikkoa. Tässä tämä kuitenkin nyt olisi~ 

 Etu- ja takakansi
(Shion on päässyt takakanteen, hihii!)



 Lukujen aloituskuvia


 Akame muistelee Kurojakia ja haluaa tulla yhtä hyväksi puutarhuriksi.

 "Unsain silmät ovat kyllä... silmissä on jotain."

 Takauma Monsoonin menneisyydestä ja nuori John ja Gin~ ♥

 Akame kitkee rikkaruohot ja karhut samalla kertaa.


 

 Akame häiritsee Rocketin ja Kyoshiron lemmenhetkeä! :c

 Seuraavaa osaa pukkaa jo tässä kuussa!

torstai 13. lokakuuta 2016

Joulukalenteri 2016 - ehdotuksia luukkuihin?


Blogissa jonkin aikaa vallinneesta hiljaiselosta huolimatta joulukuu lähestyy uhkaavasti ja vuorossa on jälleen tuttuun tapaan joulukalenteri ja olisi jälleen mukavaa kuulla millaisia toiveita teillä olisi sisällön suhteen! Pyrin näitä parhaani mukaan täyttämään ja joka vuosi tulee opittua jotain uutta.

Perinteisesti mukana tulee tänäkin vuonna olemaan allekirjoituskuvia, avataria, taustakuvia sekä todennäköisesti joku askarteluvinkkikin. Viime vuoden suosikkeja tuntuivat olevan täyttötarinat, joten niitä löytyy ehdottomasti tämänkin vuoden kalenterista. 
Lisäksi fanitarina saattaa saada jatkoa...!

Ideoita, toiveita, aikaisempia suosikkeja, toivepostauksia?
Ehdotukset kommentteihin kiitos! :)