sunnuntai 3. syyskuuta 2017

The Last Wars 12 (Kuvapostaus)


(Virallinen Nihonbungeishan maistiainen)

Teksti sisältää spoilereita!

_____________________________


Etu- ja takakansi








Lukujen aloituskuvia


Monsoon säikähtää, kun ihmiset tulevat paikalle aseiden kanssa.
Rigel ja Sirius tervehtivät Daisukea, kuinka söpöä ;u;


Unsai ei voi hyvin.



Monsoon törmää lepäilemässä olleisiin sotureihin ja Kagetora käy sen kimppuun.
Jostakin syystä minulle tuli tästä tosi nostalgiset fiilikset Akatora vs. Akakabuto kohtauksesta. Onneksi lopputulos ei ollut yhtä radikaali kuitenkaan.


Haavoittuneita koiria viedään turvaan.


Sirius, Rigel ja Shion piirittävät Bobin.



Siriuksella ja Orionilla on erimielisyyksiä ja Andy ratkaisee tilanteen 
hetkellisesti iskemällä niiden päät tyylikkäästi yhteen :'D




Orion hermostuu ja viskaa Siriusta sirpillä.



Lopuksi värittelin vielä yhden ruudun~ 

Tykkäsin jostakin syystä tästä veljesdraamasta hirveästi, muutenkin pokkarin aikana edettiin ihan sopivasti, eikä pitkästä aikaa jäänyt sellaista oloa, että oltaisiin hirveästi vain pyöritty paikoillaan.

Seuraava pokkari ilmestyy lokakuussa!

lauantai 26. elokuuta 2017

Shonen Jumpin 50-vuotispaketti: Ginga Nagareboshi Gin


Ah, sain kuin sainkin hyppysiini tämän yllätyspaketin, joita tehtiin useista vanhemmista sarjoista Shonen Jumpin 50-vuotisen taipaleen kunniaksi. Näissä yllätyspusseissa on jokaisesta sarjasta koostettu pieni paketti, johon sisältyy paperinen mangaruutu (n. luottokortin kokoinen), pienempi värikuva (epäilisin tätä vahvasti tarraksi kiiltävän, paksumman paperin ja keltaisen taustapaperin vuoksi), sekä kullanvärinen kännykkäkoru. Jostakin syystä erityisesti tuo kullan värinen koru kiehtoi hirveästi ja näytti todella komealta pienestä koostaan huolimatta.




Muutakin 50-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistua tavaraa on tullut bongattua netissä muilta keräilijöiltä. Tämän kyseisen paketin lisäksi Gingasta on julkaistu myös Gin-keräilykortti, postikortti, sekä canvas-taulu, joista ainakin jälkimmäisiä myydään myös juhlanäyttelyssä museossa.

maanantai 14. elokuuta 2017

Fanmade-herkkuja

Jos se vielä jollekin tulee yllätyksenä: pidän fanmade-tuotteista. Kovasti. Tykkään toki väkertää kaikkea pientä ja kivaa itsekin, mutta jotenkin niitä omia juttuja ei vain osaa ihailla ja arvostaa samalla tavalla. Silloin tällöin mukaan tarttuu kaikkea kivaa täältä netin ihmeellisestä maailmasta, mikä on kaltaiselleni antisosiaaliselle pörriäiselle varsinaista luksusta. En käy usein coneissa tekemässä löytöjä taidekujilla, mikä on toisaalta iso sääli. Olen varmasti missannut paljon kaikkea kivaa.


Ensimmäisenä listalla on Fjallen Ginga-teemainen magneettisetti. Fjalle on ollut yksi ehdottomia suosikkitaiteilijoitani jo jonkun aikaa. Pidän kovasti hänen tyylistään ja hän on hyvin taidokas perinteisessä käsinpiirtämisessä, joka on itselleni puolestaan kovin työläs ja haastava osa-alue. Omia suosikkejani oli oikeastaan tosi vaikea valita näiden magneettien joukosta, josta johtuen päädyin ostamaan koko setin. En rehellisesti sanottuna edes tiedä raaskinko ottaa näitä käyttöön vai jätänkö ne hyllyyn ihailtavaksi. Jää nähtäväksi.


Nishiokan avaimenperiä olenkin jo aikaisemmin esitellyt blogissani. Kyseessä on tosiaan japanilaiset fanmade-tuotteet, jotka ovat ilmeisesti akryyliä. Olen tykästynyt näihin kovasti ja ostellut niitä vähitellen lisää. Koko settiä minulla ei ole enkä aio sellaista hankkiakaan, mutta omia suosikkeja on silti kertynyt hurjasti. Luultavasti näiden jälkeen en niitä enää hankikaan ellei Nishioka päätä tehdä lisäystä valikoimaan vielä myöhemmin.


Meokamilta mukaani tarttui puolestaan komea kortti/printti tiikeriveljeksistä sekä Akame-avaimenperä. Olen seuraillut Meokamin taidetta jo pidempään Deviantartin puolella, joten oli mukavaa, että hänkin lähti fanmade-linjalle kokeilemaan. Fanmade-juttuja ei ole koskaan liikaa ja uusi veri on aina tervetullutta.


Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä vuorossa olisi yhdistyksen toteuttama keräilykorttiprojekti. Ja voi veljet, että tätä onkin odoteltu kuin kuuta nousevaa! Lyhikäisyydessään kyseessä on siis setti keräilykortteja, joita on ollut kuvittamassa eri taiteilijoita. Käsittääkseni tulevaisuudessa yhdistyksen tarkoituksena oli myydä näitä keräilykortteja muutaman kortin blind bageissa, kuten vanhoja kunnon keräilykortteja kuuluukin. Idea oli pirun makea ja sydäntä lämmittää hurjasti nähdä miten paljon tuossa ideassa on edetty, kun postissa saapui valmis korttisetti.

Tilasin siis tosiaan ennakkotilauksena täydellisen keräilykorttisetin, mutta jännityksen ylläpitämiseksi en halua paljastaa kaikkia kortteja. Esittelen niistä kuitenkin omia suosikkejani, koska säälihän näin komeita kortteja olisi pitää piilossa, hah.

Ja siis vau. Olin aivan ällikällä lyöty, kun nämä kortit kolahtivat postissa. Korttien design on pöyristyttävän hieno ja ne ovat selkeästi osa yhtenäistä sarjaa, vaikka kuvitukset ovat hyvin erilaisia. Itse henkilökohtaisesti pidin asemoinnista, se vain toimii. Lisäksi eri kuvittajat ovat tehneet pirun hyvää työtä, sillä tämä setti on oikeasti vain ilo silmälle. Korttien mateeriaalikin miellytti, se on vähän paksumpaa kartonkia, joten kortit oikeasti tuntuvat korteilta eivätkä paperiliuskoilta. Tästä setistä en löytänyt oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa, koko rahan arvoinen. Ehdottomasti. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan olisi ollut jonkinmoinen säilytysboksi korteille.

Mutta aivan, asiaan. Kuviahan tänne tultiin katselemaan, eikö?


Tässä projektissa oli mukavasti tuttuja kuvittajia, joiden töitä on vain aina ilo katsella. Sellaisia nimiä osui heti silmään kuin Detrah, IsisMasshiro, Hukkahurja, Nara ja Riikin.


Sekä jonkun verran kuvittajia, joihin en ollut aikaisemmin törmännyt, mutta joiden kädenjälki hiveli silmiä oikein mukavasti. Yllä olevat kortit lukeutuvat moniin lempikortteihini tästä setistä.


Minultakin eksyi mukaan pari kuvitusta. Nämä kuvat olivat tosiaan alunperin tehty tätä projektia varten, myöhemmin tein niistä myös muutamat printit ja kortit myös taidekujamyyntiin.


Tässä vielä korttien taustapuolelta mallikuvaa. 

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Ginga muiden animaatioiden tyylillä? (osa 3)

Aikaisemmat osat:


Sain viime osassa mukavasti ehdotuksia animaatioille, kiitoksia niistä!

Nämä muokkaukset ovat suhteellisen nopeita, minulla on sen verran omia projekteja tulilla, että halusin saada tämän pois jonosta nyt, kun pääsin vauhtiin. Eli laatu ei välttämättä ole kaikista parasta mahdollsita, älkää antako sen häiritä. En myöskään ollut kovinkaan uskollinen hahmojen roduille, keskityin enemmän sarjan piirtotyyliin.


Hougenia toivottiin Scooby-Doon tyylillä. 
Toivottavasti tässä toivottua painajaismatskua ensi yöksi.


Smith Pluton tyylillä. Alunperin hahmoksi ehdotettiin Meriä, mutta koska värieroa ei ollut paljon, se olisi näyttänyt vain Plutolta ilman mustia korvia.


Pahiksia Kaunottaren ja Kulkurin tyylillä.
Tästä muokkauksesta tuli täyttä kuraa, mutta oh well.


Hukkasia Viidakkokirjan tyylillä.


Moss ja Ben Oliverin ja Kumppaneiden tyylillä.


Rocket Ruttokoirien tyylillä.


Sasuke ja Jerome Wan Wan Celeb Soreyuke! Tetsunoshinin tyylillä. 
Tämä lienee yksi suosikeistani :'D


Tältä näyttäisi Hiro The Tibetan Dogin tyylillä.


Thunder Bambin koirien piirtotyylillä. 


Teru ja Kyoshiro Massugu ni Ikoun tyylillä.



Viimeisenä tältä erää, muttei todellakaan vähäisimpänä olisi Shirokuma Cafen tyylillä Gingan karhuja! Näitä oli erityisen hauskaa muokkailla. 

(Alimpana kuva siitä, miten Mosa oikeasti menetti toisen tassunsa.)

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Onko Suomen Ginga-fandom kuolemassa?

Sain vähän aikaa sitten blogitekstiini kommentin, joka pisti miettimään asiaa tarkemmin, myös pari henkilöä toivoi, että kirjoittelisin tästä aiheesta lisää blogiin. Samaista aihetta on käsitelty myös Kaksoissolan foorumilla.

Itseäni harmittaa, kun nykyään Ginga-fandomi on blogeja myöden hiljentynyt melkoisesti. Muutama vuosi sitten Ginga-blogit päivittyivät aktiivisesti, vaan ei enää...
Ei kai Ginga vielä ole niin läpikäyty juttu? Kuulostaa siltä, että ihmiset ovat vielä kiinnostuneet Gingasta, mutta jostain syystä eivät netissä aktiivisesti keskustele aiheesta jne. Miksi näin? Ovatko monet fanit jo aikuistuneet niin, ettei aikaa ja intoa jää samalla tavalla netissä kirjoitteluun? Jos on työt, parisuhde, lapsia jne.
Kokisin itse henkilökohtaisesti, että monien fanien aikuistumisella on vaikutuksensa aktiivisen fanituksen hiljentymiseen. Koulutus, työt, parisuhde ja perheen perustaminen menevät harrastusten ja fanitusten edelle eivätkä ne ole näin ollen enää niin suuressa roolissa elämässä, vaikka ne eivät täysin poistuisikaan. Monet tuntemistani faneista alkavat jo olla siinä 20 vuoden yläpuolella. Itsekin täytän tänä vuonna 25 vuotta ja näkyvä fanitukseni on hiljentynyt huomattavasti blogin alkuvaiheilta. Keräilen sarjan oheistuotteita maltillisemmin enkä aina edes ilmoittele uusista kokoelman yksilöistä blogissa. Pienet lisäykset on helpompaa laittaa sosiaaliseen mediaan (Facebook ja Instagram) kuin yrittää alkaa vääntää niistä isompaa tekstiä blogia varten. Olen ylipäätään huomannut, että vanha kunnon foorumeille kirjoittelu on vähentynyt, koska sosiaalinen media on tullut helpommaksi monille, kun siellä tulee noin muutenkin vietettyä enemmän aikaa. Eli tavallaan on alettu vähän siirtyä yhdestä paikasta enemmän muihin, joissa fanitus ei enää ole niin näkyvää ellei tiedä mistä etsiä.

Blogin alkuvaiheilla muistan, että ideat ja motivaatio tekstien kirjoittamiseen oli välillä revittävä jostakin väkisin, jotta blogi pysyisi aktiivisena. Sen huomasi selvästi myös tekstien laadussa. Oman motivaation pysymisen kannalta tärkeää onkin, että kirjoittaa blogia, kun siltä tuntuu ja sille on aikaa. Ei ole mitään järkeä yrittää pakottaa itseään julkaisemaan tekstejä esim. viikon välein, jos ei saa itsestään irti mitään. Eikä se ollut tarkoituksena ikinä, kun blogia perustin. Tarkoituksena oli nauttia omasta fanituksesta keräilyn ja pohdiskelun kautta ja jakaa asioita muille faneille. Tämä alkuperäinen tarkoitus alkoi jo hieman kadota silloin, kun blogi oli aktiivisimmillaan. Sittemmin koen löytäneeni blogini ja fanitukseni uudelleen ja pyrin etenemään vähän varovaisemmin. Toisaalta pelkäsin ovatko kaikki blogin seuraajat jo lähteneet pitkän tauon vuoksi.

Elossa olevia Ginga-blogeja tuntuu olevan enää vain kourallinen Ginga-blogien kulta-aikoihin verrattuna. Olen itse ajatellut, että fandomissa oli pari vuotta sitten aktiivinen fanipyrähdys Hopeanuoli ja Weed -mangojen suomentamisen, Takahashi suomivierailujen ym. vastaavien tekijöiden ansiosta. Keräilijöitäkin tuntui yhtäkkiä putkahtavan jostakin yksi jos toinenkin, mutta fanihuuman hiljennyttyä olen nähnyt muutamien fanien myyvän kokoelmiaan pois, kun kiinnostus laantuu. Pienenä esimerkkinä muistelen myös, että useampi vuosi sitten oheistuotteet vietiin melkein käsistä huutokaupoissa, oli hinta melkeinpä mikä hyvänsä. Nykyään useimpia oheistuotteita pitää tarjota melkein puoli-ilmaiseksi, että ne menevät kaupaksi. Jotkut harvinaisuudet yhä kelpaavat keräilijöille hyvin, mutta yleisemmät tuotteet monilta pitkäaikaisilta ja aktiivisilta keräilijöiltä jo löytyvät. Nyt kun oheistuotteista puhutaan täytyy myös mainita sellainen suomalainen ihme kuin PurePlastic, joka paitsi tuottaa uusia oheistuotteita, mahdollistaa myös sen, että oheistuotteet (erityisesti pehmot) eivät enää ole vain pelkästään keräilijöiden juttu. Moni fani kun ei ymmärrettävästi raaskinut aikanaan pulittaa satoja euroja Weed-pehmoista, mutta pehmot ovat juuri sellaisia fanituotteita, jotka monet haluaisivat. 

Mitä tulee mangojen suomentamiseen, olen pistänyt merkille ettei pokkareista keskustella enää ihan samalla tarmolla kuin Hopeanuolen ja Weedin aikana. Orionin pokkarit kuitenkin ilmeisesti myyvät hyvin, mutta sarjan suosio on itselläni ihan pimennossa Suomen osalta. Muistelisin, että aikanaan Japanissa Orionin suosio ei ollut kovinkaan hyvä ja näin ollen se ilmeisestikin jäi juuri vähän "kesken". Monilla on herännyt kiinnostusta myös The Last Warsiin ja pidän tosiaan peukkuja pystyssä sen osalta, että kyseinen jatko-osa saataisiin myös suomeksi eikä kääntäminen lopahtaisi kiinnostuksen puutteen vuoksi. Muistan, että kun Orionia aikanaan tuli japaniksi, oma kiinnostukseni tipahti heti alkuunsa ja nyt suomennoksen myötä se vähän hävettääkin, sillä nyt odotan seuraavia pokkareita suomeksi kovalla innolla. Täytyy mainita myös, että The Last Warsin luvuttaiset käännökset tuntuivat herättävän faneja hieman keskustelemaan ja seuraamaan sarjaa tavallista enemmän, mikä on tosi ihailtavaa.

Olisiko Ginga-fanien aktiivisuus laantunut jo paljon aikaisemmin, jos GNG:n jälkeen ei olisi suomennettu GDW:tä ja muita Takahashin mangoja, etenkin Gingaan liittyen?

Kyllä, ainakin henkilökohtaisesti itse uskon, että aktiivinen fanitus olisi laantunut aikaisemmin, jos suomentaminen olisi jäänyt Hopeanuoleen. Vaikka meille vanhemmille faneille Hopeanuoli on se aito, alkuperäinen ja nostalginen sarja niin olen pistänyt merkille, että juuri Weed oli sarjana se ponnistuslauta monille nuoremmille faneille, josta kiinnostus Gingaan on lähtenyt animen ja mangapokkareiden myötä. Vaikka siis Weediä kritisoidaankin jonkun verran sarjana, oli syy sitten mikä tahansa, niin sitä täytyy myös kiittää erityisesti nuoren fanikunnan innostamisesta mukaan fandomiin. Toki olemme varmaankin jo pistäneet merkille myös sen, että suomalaisten fanien nälkää sen kuin ruokitaan suomennoksilla sen sijaan, että se laantuisi niiden myötä. Hopeanuolen jälkeen on toivottu jos minkälaista Takahashin sarjaa kovasti suomeksi ja vaikka niitä on oikein reilulla kädellä saatukin, niin aina löytyy lisää sarjoja, joita toivotaan lisää suomeksi.

torstai 13. heinäkuuta 2017

The Last Wars 11 (Kuvapostaus)


(Virallinen Nihonbungeishan maistiainen)

Teksti sisältää spoilereita!

_____________________________



Etu- ja takakansi








Lukujen aloituskuvia




Kuka saa pidellä sirppiä?


Monsoonin hypylle tyylipisteet 5/5







Myönnän ettei hahmojen lahtaaminen ole mitenkään ihan hirveästi koskettanut, mutta tässä vaiheessa meinasi tulla jo oikeasti tippa linssiin. Huhujen mukaan Sasuke ei kuitenkaan kuole.

 Loppuun vielä värittelin yhden ruudun:


Seuraava osa putkahtaa ulos elokuussa!