sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Väärennetyt oheistuotteet

Kirjoitin väärennetyistä oheistuotteista alunperin vuonna 2014 yhden tekstin, jonka halusin nyt päivittää uusien kuvien ja uusien tietojen myötä. Tämän tekstin tarkoituksena on kertoa hieman piraattituotteista, jotka voivat olla hankalia tunnistaa, jos ei ole perehtynyt enemmän sarjan oheistuotteisiin. Esittelen tekstissä muutamia piraattituotteita, jotka ovat myynnissä yhä melko aktiivisesti.

Muistuttaisin myös tähän väliin, että mikäli vastaan tulee tuote, johon et ole aikaisemmin törmännyt, ei aina välttämättä ole kyse piraatista. Esimerkiksi vanhoissa 80-luvun GNG-oheistuotteissa on jonkin verran sellaisia yksilöitä, joihin törmää enää nykyään hyvin harvoin.


En omista oikeuksia tämän tekstin kuviin, ne on poimittu huutokaupoista ym.



Miksi väärennettyjä oheistuotteita ei kannata ostaa?

- Saadusta tuotosta ei mene mitään tekijälle eli Takahashille. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että piraattituotteiden tekijät nappaavat netistä kuvan, painavat sitä tuotteisiin ja tekevät sillä rahaa ilman oikeuksia tai lupia kuvan käyttöön.
- Ostaessasi piraattituotteita tuet niiden myymistä ja tekemistä. Usein piraattituotteiden takana voi myös olla rikollisia tahoja.
- Piraattituotteissa ei ole laadunvalvontaa, josta johtuen esim. figuurit voidaan maalata myrkyllisillä maaleilla, pehmot voidaan täyttää käytetyllä kankaalla tai käsitellä hyönteismyrkyillä.
- Tuotteilla ei ole keräilyarvoa. Tämä voi Gingan saralla vaikuttaa pieneltä asialta, sillä piraattituotteet ovat usein itselle tai lahjaksi ostettua fanitavaraa, mutta esimerkiksi Pokémon-korteissa, joiden osalta tehdään paljon vaihtokauppaa ja myymistä tämä on iso ongelma, sillä väärennöksiä on tehty paljon, ne leviävät tietämättömyyden vuoksi, niiden väärentämisessä kehitytään - ja ne ovat keräilijälle täysin arvottomia, suoraa roskiskamaa.
- Jos piraattituotteita on paljon, voidaan aitojen tuotteiden valmistaminen lopettaa.
- Esim. DVD-levyissä saatetaan käyttää netistä ladattuja tekstityksiä.
- Väärennösten maahantuominen on laitonta ja tulli voi tunnistaessaan takavarikoida ja tuhota tuotteet eikä ostaja saa tästä korvausta. Jos kyse on isommasta tavaraerästä (jälleenmyyntiin), tilaajaa voidaan myös sakottaa.

Lähde: http://www.kaksoissola.net/foorumi/viewtopic.php?f=37&t=2090

Miten teetetty tuote eroaa piraatista?


Teetetty tuote, esim. muki tai t-paita netistä löydetyllä Ginga-kuvalla on henkilökohtaiseen käyttöösi tarkoitettu yksittäinen tuote. Piraattituotteita taas valmistetaan satoja tai tuhansia kappaleita myyntiin ja tienataan tällä tavoin muiden kustannuksella laittomasti.



Mukit lienevät yleisimpiä huutokaupoissa vastaantulevia piraattituotteita. Kuvissa on usein värillisiä mangakuvia ja niitä ostetaan paitsi itselle myös lahjaksi helposti jollekin sarjasta pitävälle. Hinta on edullinen ja niitä on helppo saada. Virallisia mukeja on tehty sarjasta kuitenkin vain muutamia ja niihin kuuluvat kaksi erilaista 80-luvun teekuppia (kahvallinen ja kahvaton) GNG:stä, sekä kannellinen juomalasi (kulkee myös usein nimellä termosmuki) GDW:stä.




Kangasjulisteet ovat myös jonkin verran yleistyneet piraattituotteina, ne ovat haluttuja ja näyttäviä sisustuselementtejä, mutta painatus ei välttämättä ole kovinkaan laadukasta ottaen huomioon, että useimmiten näihin painetut kuvat ovat peräisin netistä ja nettikuvat harvoin ovat tarpeeksi isoja ja hyvälaatuisia painatusta varten. Vaikka monissa anime- ja mangakangasjulisteissa on juuri yllä olevan kuvan mukaiset ripustimet, Gingasta ei löydy tämän kaltaisia julisteita virallisina oheistuotteina. Ainoat viralliset oheistuotteet, joista käytetään myös nimitystä kangasjuliste ovat mikrokuituliinat, joita Takahashi Production on valmistanut. 


Pehmoleluja alkoi tulla myös myyntiin piraattina jokusia vuosia sitten. Aluksi yleisin setti oli TopSangyon Akamea ja Kyoshiroa jäljittelevä setti. Nämä pehmot olivat todella halpoja verrattuna aitoihin TopSangyon pehmoihin, joiden keräilyarvo pomppasi satoihin euroihin valmistajan mentyä konkurssiin - tästä johtuen näitä piraattipehmoja on ostettu melko paljon niiden huonosta toteutuksesta riippumatta. Pehmoihin on myös kiinitetty virallisen oloinen lappu, jossa on kuva Weedistä, mikä on voinut sekoittaa monia luulemaan, että kyseessä on virallinen oheistuote.



Akamen ja Kyoshiron lisäksi uusin tulokas piraattipehmoissa on Weed, joka poikkeaa TopSangyo-mallista hieman ontuvalla seisontaposella, mutta on muuten yllättävän hyvin toteutettu piraattipehmoksi. Käsittääkseni Weedillä on ollut aika vähäinen menekki Akameen ja Kyoshiroon verrattuna, mikä saattaa johtua siitä, että siihen törmää harvemmin ja se on hieman kalliimpi aikaisempiin piraattipehmoihin verrattuna.

Onneksi PurePlastic toi kuitenkin tilanteeseen muutoksen tarjoamalla jälleen virallisia pehmoja edullisemmin kuin TopSangyon keräilyharvinaisuudet - ja paremmalla laadulla kuin piraattipehmot.


A3-kokoisia väärennöksiä

Mallikuvat. Voi pojat, mistä näiden kanssa edes alottaisi. Siinä on tuote, jota on päätynyt omaankin kokoelmaani hyvissä määrin feikkinä, johtuen siitä, että aloittelevalle keräilijälle niiden tunnistaminen oli tosi vaikeaa. Mutta jospa minun ja monen muun virheistä olisi edes se ilo, että muiden ei niitä enää tarvitsisi perässä tehdä. 

Alla listattu apuja mallikuvien aitouden tunnistamiseen:

- Aidot mallikuvat ovat aina A4-kokoa
- Mallikuvat myydään useimmiten isoina setteinä
- Aidoissa seteissä on usein paljon myös ns. "huonoja mallikuvia" eli vähemmän haluttuja kuvia taustoista, liikkeistä, sivuhahmoista, linnuista tai tuplakappaleita mallikuvista.
- Useimmilla myyjillä on myynnissä muitakin studiomateriaaleja tms. keräilytavaraa
- Lue tuotteen kuvaus, maininnat käytön jäljistä (kellastumista, tahroja, taitoksia, niitin jälkiä, merkintöjä) ovat aina hyvä merkki ja kertovat, että mallikuvia on käytetty animen tekemiseen
- Mallikuvien painolaadussa voi olla vaihtelua
- Katso onko vastaavaa tuotetta myyty jo useaan kertaan, jos mahdollista. Esimerkiksi eBayssa on pyörinyt jo vuosia mallikuvasetti, joka on myyty moneen kertaan identtisenä settinä.

The Last Wars 8 (Kuvapostaus)


(Virallinen Nihonbungeishan maistiainen)
Teksti sisältää spoilereita!
_____________________________
Noniin, tämä manga sattui tulemaan juuri joulukalenterin alla, joten en ehtinyt sitä käydä aikaisemmin läpi. Tässä on kuitenkin muutamia kuvia uusimmasta osasta. Tässä osassa tapahtui melko vähän, josta johtuen en ottanut hirveästi kuvia. Juonitiivistelmät tälle pokkarilla lähtevät luvusta 57


 Etu- ja takakansi





Lukujen aloituskuvia


 Ken muistelee sisartaan.

Daisuke alkaa pitämään huolta Ginistä. How cute is that. 


 Kenin pelastusta.

 Weed on heikossa hapessa edelleen. Mitenkähän tässä mahtaa käydä? 
Itse uskoisin, että Weed paranee kyllä, mutta toivon arpien jäävän.

Jerome on symppis.

Bobia hakataan kaikkialla minne hän menee.


 Suulävistykset ovat muotia, Bob hyvä.
- Monsoon

Seuraava pokkari tulee helmikuussa!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Fanfic: Myrskyn jälkeen (osa 4)

Osa 1
Osa 2
Osa 3
* Osa 4
* Osa 5 [ tulossa ]

Hōgen oli valtavan kokoinen tanskandoggi, jota vastaan monikaan ei rohjennut asettua. Vaikka kaikki koirat eivät halunneet alistua, ne päättivät vaieta ennemmin kuin osoittaa vastarintaa. Hōgen oli tyytyväinen pelkoon, jonka se oli kylvänyt ympärilleen. Pelonsekaisen hiljaisuuden rikkoi kuitenkin yksi ääni. Se kuului Chairolle, joka vilkuili muita epäuskoisena.

"Ettekö näe, että he yrittävät vain pelotella meidät puolelleen?" Chairo huusi, etsien tukea laumasisaristaan ja -veljistään, isännällisistä ja isännättömistä koirista. Se halusi rohkaista muita nousemaan Hōgenia vastaan, mutta ainoa mitä se näki ympärillään oli epävarmuutta.
"Millainen johtaja pelottelee ja kiristää koiria mukaansa? Pelkuri, joka luottaa siihen, että soturien määrä korvaa laadun." Uros jatkoi ja huomasi vähitellen muidenkin rohkaistuvan, ne yhtyivät mukaan vastustamaan Hōgenia. "Me emme ikinä kumarra sinun kaltaisellesi johtajalle. Sinä et ole meidän johtajamme!"

Mutta Hōgenin kulkue ei pysähtynyt. Hōgen ei vaivautunut edes vilkaisemaan Chairoon vaan tuhahti ärsyyntyneesti ja katsahti vieressään kulkevaa alamaistaan.
"Kuka pelle siellä huutelee? Vaimentakaa se jo." Viisi Hōgenin soturia poistui herransa vierestä vaimentamaan häirikön. Chairo ei edes suonut niille ensin katsettaan vaan tuijotti uhmakkaasti Hōgenin perään.
"Mitä sinä oikein kuvittelet, Hōgen? Me olemme Ōun väkeä. Vaikka sinä kukistaisit johtajamme, et voi kukistaa meidän tavoitettamme. Me pysymme uskollisina." Chairo uhosi, osoittaen sanansa suoraan Hōgenille.
"Kuono umpeen, jos henkesi on sinulle kallis." Rähisi yksi Hōgenin sotureista, vasta siinä vaiheessa akita soi kylmän katseensa Hōgenin kätyreihin, jotka paljastelivat sille hampaitaan.
"Pakottakaa, me emme nöyrry luusereiden ja pelkureiden edessä." Chairo ärähti takaisin korviaan niskaa vasten luimistaen. Hōgenin alaiset olivat kuitenkin aliarvioineet vanhuksen ja sen alaiset kaatuivat yksi toisensa jälkeen akitan hampaissa, epäröiden ne perääntyivät kauemmas, vilkuillen pomoaan neuvottomina. Vasta tämä sai Hōgenin pysähtymään ja irvistäen se kääntyi niskoittelevan Chairon puoleen. "Pitääkö tässä kaikki tehdä itse..."

Vaikka Chairosta oli vastusta Hōgenin alaisille, Hōgenin hampaissa se oli kuin räsynukke, jota tanskandoggi riepotteli kevyesti. Chairon puremat eivät hetkauttaneet Hōgenia - ainoa mitä se sai aikaan oli muutamia ruhjeita ja verta vuotavia naarmuja, jotka eivät olleet edes kovin syviä. Chairo jäi nopeasti alakynteen, Hōgen oli päättänyt tehdä hänestä varoittavan esimerkin kaikille. Pienessä hetkessä Hōgen on piessyt sen henkihieveriin, mutta akita on sinnikäs - lähinnä siinä mielessä ettei Hōgen saanut sitä hengiltä. Viimeisillä voimillaan Chairo yrittää nousta ylös, se ei halua antaa periksi Hōgenin kaltaiselle surkimukselle.
”Älä nouse enää. Etkö näe, että kaikki toivo on jo menetetty, me emme voi kuin antautua. Turha meidän on vuodattaa enempää viatonta verta." Yksi sivusta seuranneista isännällisistä naaraista henkäisi kyyneleet silmissään.
"Typykkä on oikeassa." Hōgen nauroi. "Kuule, olen armeliaalla tuulella, joten säästän henkesi, jos kumarrat minua."
Chairo oli vastahakoinen, mutta koki ettei sillä ollut vaihtoehtoja. Kuolleena siitä ei olisi mitään hyötyä kenellekään. Hammasta purren ja katkeruuden kyyneleitään pidätellen se alistui ja kumarsi uudelle herralleen. Hōgen vaikutti tyytyväiseltä, mutta sivummalla se käski alaistensa pitää silmällä niskoittelevaa akitaa, josta voisi koitua sille vielä harmia.

Chairosta tuli Hōgenin lauman metsästäjä ja mitä kauemmin se vietti aikaa Hōgenin orjuudessa, sitä enemmän se katkeroitui Ōun laumaa kohtaan. Niinkö vähän koirien paratiisi oikeasti merkisti, että loput jätettiin oman onnensa nojaan ylivoimasta vastustajaa vastaan? Chairo tuskin tunnisti enää itseään, taistelussa Hōgenia vastaan saadut arvet eivät olleet mitään niihin arpiin verrattuna, joita uroksella oli sielussaan. Metsästäjänä Chairo sai sellaisia vapauksia, joihin kaikilla ei ollut mahdollisuutta, se pystyi liikkumaan kauemmas yksinään ja lopulta katoamaan sille tielleen, kun oli tarpeeksi vahva pärjäämään omillaan. Chairo tunsi syvää häpeää rinnassaan, Siitä oli tullut petturi eikä se enää koskaan kehtaisi näyttää naamaansa Ōussa. Niinpä se lähti pois eikä palannut enää koskaan takaisin.

Shion kuunteli hiljaa vierestä, pentu aisti tuskan, jota Chairo piti sisällään ja vaikka se uskoikin, että Ōussa oltaisiin voitu antaa Chairolle anteeksi Hōgenille alistuminen, Chairo itse olisi tuskin voinut koskaan antaa asiaa itselleen anteeksi.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Fanfic: Myrskyn jälkeen (osa 3)

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
* Osa 5 [ tulossa ]

Chairo mietti hetken, mutta päätti lopulta jättää kertomatta asiasta. Saman päätöksen hän oli tehnyt Ōun laumassa ollessaan. Ainoastaan aikoinaan hänet lauman luokse opastanut Smith tiesi hänen olevan Ginin veli ja Smith oli uskollisesti vienyt tuon tiedon mukanaan hautaan.  Tietysti huhu oli kulkenut salakavalasti joukossa, mutta kukaan ei puhunut ääneen siitä, miten paljon Chairo muistutti isäänsä Rikiä. Karhukoirasuku toi mukanaan paljon kunniaa, mutta sillä oli myös Chairon silmissä negatiivinen puolensa urokselle, joka ei halunnut ratsastaa sukunsa maineella ja herättää huomiota. Vanhus oli tottunut olemaan muiden varjossa ja sinne se oli myös asettanut itsensä, se halusi tulla tunnetuksi yksilönä - ei Rikin poikana tai Ginin veljenä.

"Oletko ajatellut mennä Ōuun sukusi luokse?" Chairo kysyi.
"Ehkä jossakin vaiheessa. Ensin haluaisin kuitenkin kiertää Japania ja kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi villikoiraksi." Shion sanoi pohdiskellen hieman tulevaisuuttaan. Isoisäänsä Akariin verrattuna Shionilla vaikutti olevan hyvin realistinen ajatusmaailma, vaikka siinäkin oli vanhuksesta hieman kehittämisen varaa. Shion oli kuitenkin vielä nuori ja viisastuisi iän myötä pois naiivista ajattelustaan.
"Sitten sinun pitää oppia elämään omillasi. Et kasva itsenäiseksi varastamalla ruokaa ihmisiltä." Chairo hymähti vilkaisten pennun jättämiä ruoantähteitä.
"Opettaisitko minua?" Valkoturkki kysyi päätään hieman kallistaen. Chairo pohti asiaa, hän oli opettanut Ōun lauman pentuja metsästämään ja toimi usein ruoan hankkijana. Vanhoilla päivillään hänen aistinsa olivat heikentyneet, mutta taito tuskin koskaan unohtuisi vanhalta metsästyskoiralta. Sitä paitsi isännättömänä koirana Shion ei ollut tottunut hemmotteluun ja siihen, että ruoka kannettiin sen nenän eteen. Vaistot varmasti auttaisivat poikaa eteenpäin elämässä, mutta hyvä opettaja ei ollut pahitteeksi.
"Hyvä on, minä opetan sinua." Uros lupautui ja katsahti tyrskähtäen pentua joka pomppasi melkein suorille jaloille hetkessä. "...aamulla, kun sade on lakannut."

Sade alkoi laantumaan aamuyöstä, kosteus ja kylmä ilma oli lasittanut maan yön aikana kevyellä huurteella. Ruskeaturkkista akitaa vasten tutisi valkea vanupallo. Chairo ei ollut nukkunut yön aikana kevyttä unta enempää, jotenkin siitä oli tuntunut, että sen piti pysyä valppaana ja valvoa Shionin unta. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta Shion avasi hieman silmiään ja Chairo havahtui jossakin vaiheessa siihen, että pentu tarkasteli sen arpista turkkia. Toisella puolella vanhuksen kasvoja oli suuri arpi, joka jätti alleen sokean ja arpeutuneen silmän. Chairon ulkonäkö saattoi pelottaa joitakin, mutta Shion ei ollut näyttänyt hetkeäkään epäröinnin merkkejä.
"Mistä sinä sait nuo?" Shion oli vielä uninen, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että se niin häpeilemättä pystyi esittämään niin henkilökohtaisia kysymyksiä esteettömästi. Monille sotureille arvet olivat ylpeyden aihe, ne kertoivat lukuisista voitoista taisteluissa ja sodissa. Chairolle ne olivat kuitenkin häpeällinen aihe, mutta muistuttamassa myös siitä kuka hän oli. Osa uroksesta halusi vaieta menneisyydestä, jättää sen taakseen. Mutta Shion oli kysymyksessään vilpitön ja Chairo huomasi vaipuvansa muistoihinsa kertoessaan miten se sai arpensa.

Vanhus ei ollut aivan varma milloin kaikki tapahtui, ehkä siitä oli kuukausia tai ehkä siitä oli kulunut jo vuosia. Niihin aikoihin Ōun paratiisi oli kaaoksen keskellä. Tyrannimainen johtaja Etelä-Alpeilta, Hōgen, oli aikeissa valloittaa Japanin herruuden itselleen ja Ōun siinä ohessa. Ōun silloisen ylipäällikön, Ginin, kohtalosta ei ollut täyttä varmuutta ja Weedin otettua suurin osa joukoista mukaansa etsimään isäänsä, Ōu jäi hyvin pitkälti ilman puolustusta. Se oli epävarmaa aikaa Ōuun jääneille koirille, tuntui siltä kuin koko paratiisi olisi ollut murenemassa jalkojen alta. Koirat elivät jatkuvassa pelossa ja epätietoisuudessa, mikä jännitti ilmapiiriä ja sai kaikki olemaan varpaillaan tulevasta. Jossakin vaiheessa koirien huomio kiinnittyi kulkueeseen, joka kulki kohti Vuorilinnaa. Hetken ne jo luulivat Weedin palaavan takaisin isänsä kanssa, kunnes karmiva totuus paljastui: Hōgenin joukot raahasivat mukanaan hopeanharmaan akitan ruumista. Muiden koirien ohessa Ōuun jääneet koirat kerääntyivät katsomaan ylipäällikön ruumista. Kauhu ja pelko täytti niiden mielen ja sydämen. Chairo näki monen koiran menettävän toivonsa paremmasta tulevaisuudesta. Edessä oli valinta, jossa monet kuoleman pelossaan valitsivat Hōgenin joukkoihin liittymisen. Nähdessään tämän Chairon valtasi syvä raivo ja epäusko, se ei hetkeäkään uskonut ruumiin olevan Gin ja vaikka se olisi ollutkin, sen sieluun oli iskostunut liian lujasti uskollisuus Ōun laumalle ja sille aatteelle, jota jokainen laumassa oleva kunnioitti. Tämä ei ollut sitä ja Chairo aikoi avata muiden silmät.  Koko sen ajan Chairo oli ollut laumassa taka-alalla, erakoitunut ja juro sivustaseuraaja, mutta sinä päivänä jokin muuttui. Ehkä taustalla oli myös pieni epävarmuus Ginin kohtalosta, kuka tietää, ehkä Hōgenin joukot oikeasti raahasivat hänen veljeään pitkin maata kuin pahaista riepua.

"Teidän johtajanne on kuollut." Hōgen julisti silmäillessään jokaista paikalle kokoontunutta koiraa. Se oli selvästi ylpeä aiheuttamastaan huomiosta ja pelosta, joka hiipi jokaisen paikalla olevan koiran sieluun. Se saattoi nähdä, miten koirien kasvoilta piirtyi epäusko ja jotkut niistä olivat lamaantuneet pelosta. "Minä olen nyt uusi herranne. Seuratkaa minua tai valitkaa kuolema asettuessanne minua vastaan."

Fanfic: Myrskyn jälkeen (osa 2)

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
* Osa 5 [ tulossa ]

"Äiti kuoli vähän aikaa sitten, minä olen yksin." Pentu vastasi hiljaisena.

Chairon sydämessä kävi pistos, jonka se yritti sivuuttaa parhaansa mukaan, siinä kuitenkaan kovinkaan hyvin onnistumatta. Kulkurina se oli oppinut, että jokaisen pitäisi pärjätä omillaan eikä se halunnut puuttua muiden asioihin - niistä joutui vain turhiin ongelmiin. Mutta sydämeltään se oli ja tuli aina olemaan yhä Ōun soturi, joka tiesi, että apua tarvitsevia on aina autettava.

"Entä isäsi?" Chairo kysyi silmäillen valkeaturkkista pentua.
"Hän katosi. Luulen, että hän on kuollut. Ei hän muuten olisi jättänyt meitä oman onnemme nojaan." Pentu vastasi. Vaikka aiheesta puhuminen teki kipeää ja näytti hetkellisesti lannistavan pentua, Chairo pisti merkille ettei tuo itkenyt, valittanut eikä säälinyt itseään tai kohtaloaan. Pennusta huokui elämänhalua ja sinnikkyyttä. Vaisto kertoi, että jos tuo selvisi perheensä menetyksestä, selviäisi tuo lähes mistä tahansa.
Silti vastaus ei ollut aivan Chairon mieleen, pentu oli omillaan. Ehkä tuo selvisi päivästä toiseen kituuttamalla, mutta kuinka pitkään? Talven tullen ajat olivat kovemmat, vaativammat ja jopa kohtuuttoman rajut pienelle pennulle. Talvi koetteli jopa kokeenempia kulkukoiria ja villikoiria, aikuisiakin.

"Miten aiot jatkaa tästä eteenpäin, pentu?" Täytyy myöntää, Chairo oli utelias. Urosta kiinnosti pennun pärjääminen jostakin syystä, ehkä se koki velvollisuudekseen ottaa tämän pennun riesakseen, kunnes vakuuttuisi siitä, että se pärjäisi varmasti omillaan. Äskeinen ei voinut olla ainoa läheltä piti -tilanne. Ennen pitkään pentu varmasti jäisi kiinni varastelusta ja ihmiset voisivat ottaa sen kiinni - tai tehdä jotakin pahempaa.
"Päivä kerrallaan, tiedäthän." Pentu loi kasvoilleen pienen hymyn, uskoen hyvin vahvasti omaan pärjäämiseensä. Valkoturkin positiivinen asenne näytti kuitenkin Chairon silmissä vain naiivilta. Pentu muistutti häntä osittain hänen omasta pikkuveljestään Akarista, ehkä se oli osittain syy siihen, miksi Chairo oli niin kiinnostunut tästä pennusta. Pienen hetken Chairo pohti mitä hänen veljelleen mahtoi kuulua nykyään, mutta hän havahtui pennun sanoessa jotakin, joka meni ohitse Chairolta. "Mitä sanoit, pentu?"

"Minun nimeni on Shion, ei pentu." Valkoturkki sanoi hymyillen edelleen vanhukselle. "Mikä teidän nimenne on, herra?"
"Ei tarvitse herratella siinä. Olen Chairo." Chairon suusta pääsi vaimea, huvittunut hymähdys ja vanhan uroksen suupielillä kävi pieni hymyn poikanen, jota sen kasvoilla näki vain harvoin.
"Mistä sinä tulet, Chairo?" Shionin kasvoilta loisti uteliaisuus, se asettui lähemmäs vanhusta, kuin olisi odottanut innolla kuulevansa koko sen elämäntarinan.
"Sieltä sun täältä." Chairo sanoi maireasti, nauttien pienestä pettymyksestä, joka käväisi Shionin kasvoilla. Se halusi selvästi kuulla lisää.
"Kuljetko yksin vai kuulutko sinä laumaan?" Shion kysyi, sitten sen katse käväisi kaulapannassa, joka Chairolla oli kaulassaan. "Vai onko sinulla isäntä?"
"Kylläpä sinä kyselet kamalasti." Chairo huokaisi teennäisen dramaattisesti ja kellahti makuulle venytellen ja oikoen jäseniään hitaasti. Ruskeaturkki päästi suustaan pitkän haukotuksen ja katsahti sitten pentua, joka oli hivuttautunut entistä lähemmäs korvat pystyssä ja silmät loistaen. Miten Chairo olisi voinut sanoa ei? Uros huokaisi hiljaa ja kääntyi sitten pentua kohden.

"Nykyään minä kuljen yksin." Vanhus vastasi viimein pennun uteluihin. "Mutta aikanaan minä olin laumassa ja hienossa laumassa olinkin. Heillä on jalo elämäntapa ja oikeudenmukaisuus sydämessään. Elin koirien paratiisissa, Ōussa."
Shionin kasvoille piirtyi entistä suurempi kiinnostus asiasta. Hetken pentu näytti siltä, kuin sillä olisi ollut paljon sanottavaa ja vielä enemmän kysymyksiä, mutta hetkeksi se vaikeni vain miettimään mitä sanoisi.

"Minä kuulin siitä paljon äidiltäni. Äitini kertoi paljon Ōun laumasta ja sitä johtavasta karhukoirien suvusta. Äitini oli Ōun ensimmäisen ylipäällikön, Rikin, lapsenlapsi."
Chairo yritti välttää hämmästyksen näkymisen kasvoiltaan. Olisi melkein saattanut kuulla, miten sen päässä kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Yhteenkuuluvuuden tunne tämän vieraan pennun kanssa kasvoi kasvamistaan - ja nyt hän ei enää ihmetellyt miksi. Kohtalo oli arvaamaton ja mystinen, nyt se oli johdattanut Chairon veljensä lapsenlapsen luokse.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Fanfic: Myrskyn jälkeen (osa 1)


Myrskyn jälkeen on myöhäinen jatko-osa viime vuoden joulukalenterissa olleelle fanficille:
Tiikeriraidaton


Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
* Osa 5 [ tulossa ]

Pelkoa ja kuolemaa kylväneen hirviökarhu Akakabuton valtakauden päättymisestä oli jo vierähtänyt reilu vuosikymmen. Tarina urheista sotureista, jotka vaaransivat henkensä taistelussa paremmasta tulevaisuudesta kantautui yhä sukupolvelta toiselle. Uudet vastoinkäymiset ja uhat olivat saattaneet horjuttaneet Ōun laumaa ja koirien paratiisia, mutta se tulisi aina nousemaan takaisin jaloilleen entistä vahvempana.

Moni vanhoista sotureista oli jo poistunut tuonpuoleiseen, luottaen uuden sukupolven luovan omat tarinansa, jota kerrottaisiin vielä vuosikymmeniä heidän kuolemansa jälkeen.  Osa vanhuksista oli palannut takaisin omille alueilleen tai takaisin isäntiensä luokse viettämään ansaittuja eläkepäiviä.

Valtaosasta poiketen erakkoluonteinen Chairo oli ottanut osakseen kulkurin roolin. Se oli ollut aikoinaan maineikas metsästyskoira Higashinarusesta ja se oli liittynyt Ōun laumaan hyvin pian Akakabuton kaatumisen jälkeen Ginin tarinan innoittamana. Chairo oli kuitenkin enää vain varjo entisestään, soturin elämä oli jättänyt siihen jälkensä arpien muodossa ja vanhuus koetteli sitä niin mieleltä kuin keholtakin. Veljistään poiketen Chairo oli aina ollut etäinen ja juro, mutta sisimmässään hyväsydäminen uros. Chairo oli kasvanut irti isännällisestä elämästään, joten sille oli vain luonnollista jatkaa elämäänsä villikoirana. Vanhus etsi viimeistä tarkoitustaan tässä maailmassa ennen seuraavaan siirtymistä. Ja kenties se oli juuri kohtalo, joka johdatti Chairon vielä viimeiseen seikkailuun vanhoilla päivillään.


Niihin aikoihin syksy teki tuloaan ja ilmat olivat viilenemään päin. Rankkasateet ja kova tuuli saivat ihmiset pysymään sisätiloissa, mikä sai koko kaupungin näyttämään autiolta. Chairo oli päättänyt odottaa sään lauhtumista yhden talon kuistin alla, mutta se ehti tuskin ummistaa silmiään levätäkseen, kun meteli, jota edes kattoihin ropiseva kova sade ei vaimentanut, kantautui sen korviin ja sai uroksen havahtumaan takaisin täysin hereille. Se ei ehtinyt edes tajuta, mitä oli tapahtunut, kun se kuuli sivultaan vaimean kuiskauksen.
"Shh."
Vanhan uroksen katse käväisi kuistin toisella puolella olevassa hahmossa, ennen kuin sen korviin kantautuivat ihmisen askelten äänet ja pian kuistin ohitse käveli hahmo, joka hetken aikaa ympärilleen katseltuaan palasi kuitenkin takaisin siihen suuntaan mistä oli tullutkin.


Chairolla ei mennyt kauaa ymmärtää mistä oli kyse. Ilmassa leijuva ruoan tuoksu ja ohitse kävellyt ihminen kertoivat kaiken tarpeellisen. Vanhuksen katse palasi takaisin toisella puolella kuistin suojissa olevaa hahmoa, joka ahnehti varastamaansa ruokaa suihinsa kuin ei olisi syönyt mitään päiviin. Hämärästä huolimatta Chairo erotti hahmon olevan pentu, tuskin muutamaa kuukautta vanhempi.
Kulkukoira, Chairo epäili nähdessään ettei pennulla ollut ollenkaan kaulapantaa.


"Teit typerästi." Ruskeaturkkinen hymähti ilmekään värähtämättä samalla, kun sen katse tavoitti pennun hämmentyneen katseen, joka selvästi odotti selvennystä.
"Jos varastat ihmisiltä usein, ihmiset alkavat suhtautua isännättömiin koiriin huonosti." Akita selitti rauhallisella, mutta peittelemättömän tuomitsevalla äänellä samalla, kun se näki häpeän nousevan vähitellen pennun kasvoille.
"Minulla oli nälkä." Pentu vastasi kuulostaen itsekin vähän siltä ettei tiennyt oliko se hyväksyttävä perustelu teolle.
"Eikö tuon ikäisen pennun pitäisi olla emonsa ruokittavana? Miksi äitisi antaa sinun juosta pitkin kaupunkia?" Chairo kysyi tuomiten jo mielessään sen emoksi kelvottoman koiran kuvotuksen, joka ei pitänyt huolta omista pennuistaan. Pennun kasvoilla käväisevä lähes surkea ilme kuitenkin kertoi kaiken tarpeellisen ja pienen hetken Chairo jopa katui hieman syyttävää sävyä, jolla oli töksäyttänyt kysymyksensä.
"Ah... Sinulla ei taida olla äitiä?"



perjantai 2. joulukuuta 2016

Tarina: Nuo kolme koiraa...


Toinen luukku kertoo teille miten Ben ja muut todella tapasivatkaan tiikeriveljekset.

Tämä tarina on siitä erikoinen, että siihen pääsivät vaikuttamaan myös blogin lukijat heittelemällä Hopeatiikerin Facebook-sivun puolella mitä ihmeellisempiä adjektiiveja. Adjektiivit on otettu siinä järjestyksessä kuin ne on laitettu.

Toivottavasti nautitte~


Nuo kolme koiraa...

Ensimmäisen joukkueen johtaja, häikäisevä Ben oli johdattanut järkyttyneet  joukkonsa Kōfuun etsimään säteileviä koiria, jotka olivat valmiina taistelemaan kissamaista Akakabuto-karhua vastaan. Karvattomat villikoirat olivat juuri väistäneet puskasta rynnänneen, limaisen villisian täpärästi, kun kolme hullunkurista kainkoiraa syöksyi pian sen perään, kaataen rätisevän pedon silmänräpäyksessä.


"Olivatpa ne pallomaisia!" Smith henkäisi tuijottaessaan muiden kanssa sivusta, miten veljekset ahmivat pyöreähköä lihaa suihinsa.
"Kaikki kolme ovat diivoja, ne ovat kotoisin kaupungista." Ben osasi kertoa muille.
"Tunnetko sinä nuo koirat?" Hopeanuoli kysyi rehentelevästi. Kolmen veljeksen katse oli nauliintunut niitä tarkkaileviin villikoiriin sekä erityisesti äänessä olevaan Beniin.


"Punainen tiikeri on niistä dementoitunein, Mustalla tiikerillä on vain erittäin hyvännäköinen silmä ja kolmannen nimi on Kauhistunut tiikeri." Ben esitteli lumisen kolmikon muille ja jatkoi: "Me tulimme tänne varta vasten niiden takia."


"Kerro niistä lisää." Cross pyysi.


"Hyllyvinä pentuina ne jätettiin laatikkoon vuorille. Ne olivat vain kuukauden vanhoja. Suolainen käärme hyökkäsi niiden kimppuun ja yritti syödä kaikki kolme, mutta pennuilla oli taistelun halua ja hetkeäkään epäröimättä ne kävivät vihertävään vastahyökkäykseen. Ne purivat ja repivät ja raastoivat seksikästä käärmettä joka puolelta. Käärme olisi varmaan syönyt pennut, jos ne eivät olisi olleet niin huvittuneita. Lopulta ne saivat käärmeen hengiltä ja söivät sen pysyäkseen itse hengissä. Sen jälkeen ne ovat aina auttaneet höpöjä koiria, jotka ovat avun tarpeessa. Nuo kolme koiraa eivät pelkää mitään, siksi ne ovat niin oksettavia." Ben kertoi koirien hopeista elämäntarinaa samalla, kun kaikki  himokkaat villikoirat töllöttivät niiden ateriointia vierestä.


"Tuo rohkea koira kertoo meidän elämäntarinaamme." Punainen tiikeri sanoi veljilleen.
"Paras antaa sille epäonnistunut opetus." Harmaa tiikeri hymähti.
"Pelkkä opetus ei riitä, kaikkien jotka vapaamielisesti tunkeutuvat meidän alueellemme on kuoltava!" Musta tiikeri ärähti söpösti ja syöksyi kohti villikoiria. 


"Varo, Hopeanuoli!" Cross huudahti ja väisti samaan aikaan Hopeanuolen kanssa Mustan tiikerin malttamatonta iskua, jolloin se osui heidän takanaan olleeseen sottaiseen  Hyenaan ja tämä lennähti lerppuisesti maahan.
"Miksi sinä minun kimppuuni käyt?" Hyena kysyi, saamatta kuitenkaan vastausta.
"Kuinka te uskallatte hyökätä meidän kimppuumme?" Cross huusi pörröisille veljeksille ja oli säntäämässä jo Mustan tiikerin perään, kun Ben nappasi mutkikkaasti kiinni sen hännästä.

"Odota!" Ben huudahti värikkäästi.
"M-Mitä sinä nyt?" Cross sopersi.
"Minä hoidan tämän pyöreästi." Ben vastasi.
"Miten sinä aiot saada nuo kajahtaneet pedot meidän mukaamme?" Cross kysyi.
"Makeasti puhumalla se ei onnistu. Meidän täytyy taistella märästi niitä vastaan, jos aiomme saada ne mukaamme." Ben sanoi.
"Mitääääh?" Cross henkäisi lähes siedettävästi. "Onko noiden takia välttämätöntä vaarantaa henkensä?"
"Jos ne kuuluvat joukkoomme, me vastaamme suloista koiralaumaa. Riski kannattaa ottaa." Ben vastasi.


"En tunne teitä, mutta te metsästätte meidän komealla alueellamme ilman lupaa ja siitä minä en pidä." Kankein veljeksistä sanoi ruskeasti.
"Me emme tulleet tänne metsästämään." Ben vastasi hämmentävästi.
"Mitä te aivottomat sitten täällä vuorilla teette?" Tiikeriraita kysyi.
"Tulin pyytämään teitä ärhäkkää kolmea koiraa liittymään narsistiseen joukkooni." Ben vastasi.
"Liittymään joukkoosi?" Valkoisin tiikeriveljeksistä vastasi silmiään siristäen.
"Oletko tosissasi?" Keskimmäinen totesi kosteasti naurahtaen.
"Lasket leikkiä." Hymähti nuorin jäätävästi.
"Minä olen nopea." Ben vastasi niin punanenäisellä äänellä, että se sai vanhimman veljeksen suun loksahtamaan auki hulvattomasti.